x

Kaiken takana on..

Kirjoitettu facebookiin 9.2.2020

Mikä sitten saa aikaan näin syvän unettomuuskierteen? Kuinka minä, joka olen ollut jaksava, toimelias, tekevä, auttava, simahtaa näin täydellisesti? Ja miksi se tapahtuu ajanjaksona, jolloin kaikki on ”hyvin”. Kuinka minä, joka teen työtä ihmisten parissa, auttaen heitä menemään eteenpäin ja työstämään elämäänsä, en nähnyt tätä tulevaksi? Monia, monia kysymyksiä olen joutunut käymään itseni kanssa läpi ja luullakseni olen jo tärkeimpiin löytänyt ja osaan löytämässä vastausta.

Mikäpä se muu minut sairastutti kuin stressi. Tuo vihulainen, joka lähti nyörin kanssa kiertämään minua ympäri hiljalleen, kiristäen nyöriä lopulta niin, että jouduin pysähtymään, koska eteenpäin ei enää päässyt. Eteenpäin ei enää päässyt, koska takana oli liikaa asioita, jotka huusivat huomiotani. Huomiota, jota en ollut niille kyennyt antamaan silloin, kun niiden aika oli. Niinpä stressi kiristi otettaan, pysäytti ja antoi peilin eteen;
”Tässä nämä nyt ovat; ajatuksesi, tunteesi, tapahtumat, elämäsi, kehosi viestit. Nyt et enää käännä niille selkääsi, pidän sinua nyörissä niin kauan kuin tarpeen on.” Ja tämän lupauksen se on pitänyt.

Keho on viisas. Kun kulutat sen voimavarat loppuun, kerrytät kudoksiin ja lihaksiin sekä elimiin kaikki läpikäymättömät tunteet, pusket eteenpäin omavoimaisesti, otat vastaan etkä anna mitään pois, keho laittaa sinut pysähtymään. Jollain keinolla se kampittaa sinut, yleensä sairastumalla.

Stressi sairastuttaa länsimaissa valtavasti ihmisiä. Monet sairauksien ajatellaan olevan ilmentymiä stressistä. Yhteiskunta on kuin oravanpyörä, jossa on oltava vahvempi, kyvykkäämpi, tuottavampi, jaksavampi. Lisäksi useat aikuiset ovat lapsuuden perheissä kasvaneet erilaisten ilmiöiden kautta erilaisiin rooli- ja käytösmalleihin, jotka ruokkivat stressiä ja vääränlaista vahvuutta. On vahvuuteen sairastuneita, kiltteydestä kipeitä ihmisiä, jotka jatkuvasti rikkovat oman minuutensa ja jaksamisensa rajoja ollen ”not connected” sekä tunteisiinsa että kehoonsa. Enää ei stressiä aiheuta sapelihammastiikerit, sotaisat naapuriheimot yms. vaan aiheuttajat ovat hyvin erilaisia ja niitä on nyky-yhteiskunnassa paljon. Tulen käymään myöhemmin läpi lisää ajatuksiani ja tutkimustuloksia stressin taustoista.

Minulla unettomuus alkoi nostaa rumaa päätään vuodenvaihteessa 2018-2019 vaikka sitäkin ennen olin aika ajoin kärsinyt huonosta nukkumisesta. Useat edelliset vuodet olivat olleet täynnä elämänmuutoksia, jotka olisivat nyt jälkeenpäin ajateltuna vaatineet minulta enemmän huomiota, pysähtymistä niiden äärelle ja läpikäymistä. ”Eteenpäin, sanoi mummo lumessa”! Se kai oli pitkälti ajatukseni. Kyllähän minä jaksan…
Kunnes en enää jaksanutkaan.
Olin kokenut lähivuosina lievän työssäuupumisen, raskaat YT:t, työpaikan vaihdoksen, pitkän avioliiton kariutumisen, kaksi muuttoa, ihmissuhteen päättymisen sekä uuden kodin rempan. Paljon oli myös mukavia asioita elämässä ja varsinkin uuteen työpaikkaan, kodin löytymiseen, ostamiseen ja remontointiin liittyi paljon ns. positiivista stressiä. Stressi ei siis aina ole negatiivista.
Ja minulle kävi niin kuin monelle muullekin käy, että kuljin niin sanotusti ”laput silmillä” oman tilanteeni suhteen. En tunnistanut stressiä itsessäni ja antanut tilaa ja aikaa asioiden läpikäymiselle. Sekä fyysiselle että henkiselle stressille pitäisi antaa aikaa ”purkautua” ja välillä tämä vaatii lujaakin työstämistä, jotta stressin saa niin sanotusti ulos systeemistään. Minulla keho löi liinat kiinni siinä vaiheessa, kun olin päässyt mututamaan rempan jälkeen omaan kotiin ja ajattelin, että nyt on “kaikki hyvin”.

Tässä stressin määritelmää Duodecimin sivuilta:
”Stressillä tarkoitetaan tilannetta, jossa ihmiseen kohdistuu niin paljon haasteita ja vaatimuksia, että sopeutumiseen käytettävissä olevat voimavarat ovat tiukoilla tai ylittyvät. Monet tutkijat uskovat, että miltei mikä tahansa myönteinen tai kielteinen muutos voi vaikuttaa yksilöön stressaavasti. Mikään ärsyke ei sinänsä stressaa, vaan reaktio riippuu paljon yksilön vastustus- ja sietokyvystä, erityisesti näkökulmista ja asenteista. Filosofi Epiktetos sanoi: “Eivät asiat sinänsä vaivaa meitä, vaan meidän käsityksemme niistä.”
Kaikki stressi ei ole haitallista. Keskeistä on, onko stressi tilapäistä vai jatkuvaa. Määräaikaista stressiä ihminen kestää paljon paremmin. Lyhytaikainen stressi ei yleensä aiheuta ongelmia – se saa ihmiset tekemään parhaansa. Pitkäaikainen stressi voi olla monin tavoin vaarallista.”

Stressissä keho luonnollisesti sopeutuu vaativaan tai uhkaavaan tilanteeseen ja virittyy valmiustilaan. Sopiva stressitaso toimii tietyissä tilanteissa toiminnan moottorina mutta pitkittyessään ja jäädessään kehoon, on haitallista ja alkaa tuottamaan haitallisia seurauksia. Keho kokee koko ajan olevansa uhattuna ja on ”pakene tai taistele” tilassa, jolloin autonomisen hermoston sympaattinen osa on koko ajan aktiivinen ja erittyy erilaisia stressihormoneja kuten kortisolia. Stressihormonit puolestaan ”myrkyttävät” elimistöä solutasolla asti ja tämä voi saada aikaan erilaisia sairauksia. Nykyään tiedetään, että ajatuksemme ja tunteemme todellakin vaikuttavat kehomme biokemiallisiin reaktioihin eli voimme itse vaikuttaa tietoisesti kehoomme solutasolla asti. Tästä kirjoitan myös myöhemmin kuten myös autonomisen hermoston toiminnasta sekä erilaisista stressinlievityskeinoista.

Ihminen on keho-mieli-sielu kokonaisuus ja yhden osan pahoinvointi sekä myös hyvinvointi heijastuu jokaiseen osaan. Olen sitä mieltä, että myös toipuminen läpileikkaa kaikki nämä tasot, se ei välttämättä tosin tapahdu joka tasolla samaa vauhtia. Ainakin toivon, että jokainen, joka käy lävitse isoja haasteita, jota elämä moukaroi välillä polvilleen, löytäisi itsestään kehomielen lisäksi oman sieluosansa. Tämän kuvan myötä haluan viestiä sinulle seuraavaa;
Vaikka tuntuisi, että olet jumissa ja kaaoksessa mielen ja kehon tasolla, sinussa on olemassa se valo, sieluosa, jossa on kaikki vastauksesi. Joskus se on vain pieni valonkajo jossain horisontissa ja tarvitset apua sen kirkastamiseen mutta siellä se kuitenkin on olemassa.
Oma löytöretkeni on ollut melkoisen järisyttävää ja matka jatkuu yhä.

Iloa ja valoa!

21.6.2020

RELATED POSTS

Herättikö ajatuksia, mielipiteitä?