x

Alitajuisen mielen ja kehon yhteys

Ensinnäkin haluan sanoa sinulle, että ihanaa että olet ja lämpimästi tervetuloa sivuilleni!

Halusin kirjoittaa tässä jatkoa kirjoitukseeni ”Muuta ajatuksiasi, muutat fysiologiaasi” ja hieman laajentaa ja syventää aihetta siitä, kuinka alitajuinen mieli linkittyy kehon kanssa. Kirjoitukseni tiedot perustuvat pääosin Bruce Liptonin ja Joe Dispenzan kirjoihin.

Jos olet lukenut aikaisempia kirjoituksiani, tiedät, että olen tämän reilun vuoden aikana saanut käydä melkoista syväsukellusta itseeni. Prosessi on ollut vaikea, raskas mutta myös mielenkiintoinen, vapauttava ja eheyttävä ja se jatkuu yhä. En missään nimessä olisi unettomuutta seurakseni halunnut mutta se on ollut juuri sitä, mitä tarvitsin. Olen saanut pysähtyä ja käydä läpi järisyttäviä asioita aina perusturvan ja näkymättömyyden kokemuksiin liittyen.

(Kuva; Vesa Ranta)

Oma mielipiteeni on se, että uupumus, unettomuus, elämän kriisit, kolhut yms.  vaativat suostumista tähän syväsukellukseen. Syvin muutos tapahtuu, kun pysähtyy ja hiljentyy itsensä äärelle ottamaan vastaan kaikki tunteet, ajatukset, uskomukset ja suostuu läpikäymään rikkinäisyytensä, haavansa ja varjonsa. Tämä vaatii aikaa ja jokaisen prosessi on erilainen. Oikotietä ei ole, pakokeinoja kylläkin (lohtusyöminen, työnteko, pelaaminen, shoppailu jne.).

”Se, minkä itsessämme näemme ja koemme, sen voimme muuttaa.”

 

 

Etsin alkutaipaleella vastauksia itseni ulkopuolelta, pikaratkaisuja, kokeillen monenlaisia keinoja päästäkseni eteenpäin. Varsin ymmärrettävää, että ihminen toimii näin, kun hätä on suuri. Nyt koen, että kaikki keräämäni tieto, kokeilemani asiat, ovat osa työkalupakin työkaluja. Ne ovat osaltaan auttaneet minua eteenpäin ja lisänneet ymmärrystäni itsestäni. Tärkeintä kuitenkin on ollut sisäänpäin kääntyminen, oman sisäisen maailman kohtaaminen ja muutosten tekeminen. Linjassa tämän kanssa on kulkenut kehon toimintaan ja viesteihin tutustuminen ja niiden kuuntelemisen opetteleminen sekä sympaattisen hermoston rauhoittaminen. Ilman tätä kokemusta, minulla ei olisi tätä tietoa, suuntaa eikä tätä blogia olisi syntynyt.

Useita vanhoja uskomuksia ja ohjelmointeja, joita alitajunnassani on ollut, on tullut päivänvaloon. Monia käsittelemättömiä kokemuksia ja tunteita on tullut kohdattua. Tämä on vaatinut hiljaisuutta ja pysähtymistä sekä muiden ihmisten apua. Uskon vakaasti, että tarvitsemme prosessiin tukea, apua ja peilejä vaikka tottakai suurin työ pitää tehdä itse. Sitä ei kukaan puolestamme voi tehdä.

Vaikka mieli tekisi välillä heittää hanskat tiskiin ja tulee tunne, että asiat junnaavat paikoillaan eikä mikään etene, on minua auttanut oman intentioni asettaminen. Vaikka päivittäin. Olen tehnyt vahvan päätöksen, että suostun tähän prosessiin, haluan mennä sen läpi ja ottaa vastaan, mitä eteen tulee. Haluan kuolla sille vanhalle tarinalle, joka pitää minua kiinni menneessä, kaikessa negatiivisessa energiassa. Haluan elää energisenä, virkeänä ja tehdä elämässä merkityksellisiä asioita, elää oman sydämeni ja arvojeni mukaista elämää. Tämä on intentioni joka päivä.

”Tee päätös ja pysy siinä!”

Olen pystynyt vihdoin tämän prosessin aikana kokemaan lähes päivittäin rakkautta, iloa, onnea ja kiitollisuutta ytimestä asti. Olen tietoisesti pyrkinyt muokkaamaan omaa tilaani harjoittamalla positiivisia tunnetiloja ja keskittyen ajatuksiin, jotka tuottavat näitä tunteita. Yhä edelleenkään en tarkoita tällä sitä, että tukahduttaisin tai pakenisin muunlaisia tunteita. Koitan kuunnella ne, hyväksyä ja selvittää, onko niillä jokin viesti. Eli mitä tunteiden taustalla on, onko siellä tarve tulla kuulluksi, hyväksytyksi, onko tarvetta asettaa rajoja, hidastaa tahtia yms. Tarvitsenko lepoa, ruokaa, halausta. Vai onko tunne ja kehon reaktio kaiku jostain menneestä, tarvitseeko siihen kiinnittää huomiota vai ei. Voinko sanoa reaktiolle, että olet jäänne menneestä, enkä halua elää siellä enää, joten bon voyage!

 

Alitajuinen mieli

Jotta voisimme muuttaa itseämme syvällä tasolla, tulisi muuttaa alitajuntaamme. Alitajuinen mieli on yksi tehokkain tunnettu prosessori. Se käsittelee 20 000 000 ympäristöviestiä sekunnissa, tietoinen mieli 40. Se tarkkailee ulkoista maailmaa ja sisäistä tietoisuutta, tulkitsee ympäristön merkkejä ja käynnistää tarvittaessa välittömästi aikaisemmin opitut käyttäytymismallit. Alitajunta on siis kokoelma ärsyke-reaktio ohjelmointeja ja toimii tottumuksen voimalla.

Miksi positiivinen ajattelu on joskus vaikeaa ja miksi siihen turhaudutaan?

Jos alitajuisia viestejä, ohjelmia, ei lähdetä muuttamaan, ne voivat kumota tietoiset yritykset muuttaa elämää. Näitä ohjelmia on ohjelmoitu meihin jo kohdusta lähtien, tutkimusten mukaan jo edellisissä sukupolvissa. Perusturva luodaan 2-3 ikävuoteen mennessä ja uskomukset 6-7 ikävuoteen mennessä. Jos alitajuinen mieli on vallassa 95% ajasta ja sinne on ohjelmoitu turvattomuus, häpeä, kelpaamattomuus, kiltteys, väärä vahvuus, ankaruus, kontrollin tarve, suorittavuus, hylätyksi tulemisen pelko jne., on vaikea muuttaa elämää, ellei tule tietoiseksi näistä alitajuisen mielen ohjelmista. Tietoisen mielen “komentelu” ei muuta näitä ohjelmia. Alitajuntaa vastaan ei kannata taistella vaan yrittää asettua tarkkailijan rooliin. Tarkkailemalla, mitä alitajunnasta nousee, pääsee kiinni sieltä nouseviin ohjelmointeihin. Silloin on mahdollisuus työstää ja ”puhdistaa” kovalevy niistä.

Puhdistamisen lisäksi alitajunnalle kannattaa antaa uusia käskyjä, uudelleenohjelmoida sitä. Eli ajattelen tämän kaksitahoiseksi prosessiksi; tullaan tietoiseksi vanhoista ohjelmoinneista, pyyhitään niitä kovalevyltä pois sekä luodaan uusia ohjelmointeja. Tässä tilanteessa olen kokenut, että yksi tehokas keino on itselle puhuminen. Tutkimusten mukaan kestää non 21-30 päivää iskostaa uusi sisäinen puhe alitajuntaan. “Olen riittävästi, olen tärkeä, olen rakastettava, olen turvassa”. Puhu siis itsellesi vaikkapa aamulla aikaisin ja illalla sängyssä ennen nukkumaanmenoa. llalla alitajuinen mieli ottaa paremmin vastaan suggestioita. Jostain luin, että nukahtamista edeltävien viimeisten minuuttien kokemukset ovat tärkeämpiä ja merkityksellisimpiä kuin kaikki se, mitä päivän aikana on tapahtunut. Eli harjoittelu vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Jos ohjelmoinnit ovat muodostuneet usean vuoden ajan, ei muutos tapahdu ihan sormia napsauttamalla. Kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä siis tarvitaan.

Alitajuinen mieli ja keho

Kaikki ajatukset, uskomukset, muistot ja tunteet saavat aikaan aivoissa kemiallisia signaaleja, jotka vaikuttavat soluihin, jotka puolestaan valmistavat näiden signaalien mukaisia proteiineja. Jos elämässä (varsinkin lapsuudessa) on kokenut traumoja tai on kokemuksia siitä, ettei tule nähdyksi, kuulluksi, ymmärretyksi ja hyväksytyksi, on kehon kemiassa tapahtunut paljon muutoksia. Mitä vahvempia emotionaalisia latauksia tilanteisiin liittyy, sitä vahvempi muutos kemiassa on tapahtunut.

Kehon kiinnittyminen menneeseen

Elämässä (varsinkin lapsuudessa) tapahtuneet traumat ja muut tunnelatautuneet tapahtumat ovat muodostaneet tietynlaisia hermoyhteyksiä hermoverkkoon. Keho on saattanut tottua tiettyyn kemialliseen cocktailiinsa, jota se odottaa lisää. Jos on kokenut lapsena toistuvasti vaikkapa pelkoa ja häpeää, on keho tottunut saamaan niitä kemikaaleja, joita nämä tunteet tuottavat ja solut tarvitsevat tätä kemiaa. Tai jos toistaa ajatuksissa ja tunnetiloissa jatkuvasti kokemaansa vääryyttä tai muuta ikävää tapahtumaa ja traumaa, niin lähettää soluille koko ajan samaa kemiallista signaalia. Näin solut tuottavat jatkuvasti samoja proteiineja, jotka vaikuttavat kehon terveyteen heikentävästi. Vuosien ”harjoittelun” vuoksi keho elää ulkoaopitun kemiallisen jatkumon mukaisesti. Näin keho on ehdollistunut tiettyihin ajatuksiin ja tunnetiloihin ja solut tuottavat proteiineja, jotka voivat luoda sairauksia ja oireita.

Automaattinen luuppi

Kun keho elää ulkoaopitun kemiallisen jatkumon mukaisesti, on se juuttunut tiedostamattomaan automaatioluuppiin. Siinä keho on siis tullut riippuvaiseksi tiettyjen ajatusten ja muistojen tuottamista kemikaaleista (ns. automaattinen kehomieli). Luuppi kulkee seuraavanlaisesti;

  1. Ajatukset/muistot/uskomukset saavat aivot vapauttamaan tiettyjä kemikaalisia signaaleja.
  2. Signaalit saavat kehon tuntemaan ajatusten mukaisesti.
  3. Aivot tarkkailevat koko ajan, mitä keho tuntee. Kun ilmenee emootioita ja keho reagoi signaaliin, aivot saavat kehosta kemiallista palautetta. Huomio kiinnittyy kehon reaktioihin.
  4. Aivot luovat lisää samankaltaisia ajatuksia ja muistoja ja tuottavat lisää samankaltaisia kemikaalisia signaaleja, jotka vastaavat kehon tuntemusten kautta nousseisiin ajatuksiin.

Tiedostamaton automaatioluuppi (piirretty Joe Dispenzan kirjojen pohjalta).

Eli aluksi tunnemme ajatustemme mukaisesti ja sen jälkeen ajattelemme tuntemustemme mukaisesti.

Kyse on mielestäni hyvin samankaltaisesta mekaniikasta kuin vaikkapa alkoholismissa. Siinä alkoholistin keskushermosto on virittynyt vastaanottamaan etanolia sinne kuuluvana aineena. Solut ovat tottuneet etanolin ”läsnäoloon” ja keho ”vaatii” sitä lisää. Nostan tässä vaiheessa esiin termin ”läheisriippuvuus”. Karkeasti ottaen läheisriippuvuus tarkoittaa sellaisia ajatus- ja toimintamalleja, jotka ovat syntyneet jossain elämän vaiheessa selviymiskeinoiksi mutta aikuisuudessa käyvät tarpeettomiksi ja tuottavat tunne-elämän tuskaisuutta. Termi on hieman kökkö mutta sivuan tässä sitä syystä. Uskon, että meillä jokaisella on jossain määrin läheisriippuvuutta mutta vaikean sairauden asteisena se voi johtaa jopa itsemurhaan. En käy termiä nyt tässä tarkemmin läpi. Omien kokemusteni sekä työn puolesta saadun tietotaidon pohjalta voin todeta, että monesti läheisriippuvuudesta on vaikeampi toipua kuin alkoholismista.

Tämä kaikki tieto on selkeyttänyt itselleni sen, miksi näin on ja mitä siellä solutasolla asti tapahtuu läheisriippuvaisessa käytöksessä. Olen pitkään tiennyt ja tiedostanut sen, mitä läheisriippuvuus tarkoittaa ja millaisia ajatus- ja roolimalleja siihen liittyy ja käynyt (käyn yhä) niitä itsessäni läpi. Mutta tämän tiedon myötä olen oppinut sen, mitä siellä kehossa konkreettisesti tapahtuu erilaisten ajatusten ja tunteiden aktivoituessa saaden meidät toimimaan itsellemme haitallisella tavalla. Se on antanut minulle myös solubiologisen vastauksen siihen, miksi vaikeista ja haitallisista tunteista voi olla niin vaikea päästää irti.

Ja kuten alkoholismissakaan ei auta pelkästään se, että laittaa korkin kiinni tai muuttaa Siperiaan, ei läheisriippuvuudessakaan yleensä auta se, että vaihtaa esim. kumppania, työpaikkaa tai asuinpaikkaa. Ulkoiset asiat eivät auta purkamaan tätä riippuvuussuhdetta vanhoihin tunteisiin eli sisäiseen kemialliseen järjestykseen. On mentävä syvemmälle. On mentävä alitajuntaan, haavoihin, tapahtumiin, kokemuksiin, asioihin, uskomuksiin, tunteisiiin, jotka tuottavat tuskaa. Dispenzan mukaan tapa, jolla voi lähteä muuttamaan elämää, on lähteä hajottamaan totuttua kemiallista järjestystä juurikin sen alitajuisen mielen kautta.

Se, miksi muutostyö alussa voi olla niin vaikeaa, johtuu Dispenzan mukaan siitä, että kehosi haluaa sinun palaavan samaan tuttuun kemiaan, tuttuihin ajatuksiin ja tunteisiin. Se yrittää ”sabotoida” pyrkimyksiäsi. Siksi koen, että omassa toipumisprosessissa olisi tärkeää yrittää erottaa kehon perusviestit ja tarpeet niistä tuntemuksista, jotka jotenkin kumpuavat menneestä. Jos yhtäkkiä nousee esim. syyllisyyden, pelon, katkeruuden tunne ja keholliset reaktiot, niin ovatko ne kaikuja menneisyydestä, sitä “tuttua huttua”, joka ei palvele millään tavalla ja tuottaa aina vaan samoja ajatuskehiä? Onko siis näille tunteille minkäänlaista pohjaa tässä hetkessä. Vai onko taustalla jokin perustarve syödä, juoda, liikkua ,nukkua, puhua ystävälle, saada hoivaa, rauhoitusta…

Nykyinen uskomukseni; sisäinen voima, valo on löydettävissä itsestäni.

Näitä asioita käyn itse nyt läpi ja koitan tulla tietoisemmaksi ajatuksistani ja opetella kehollisten viestien sanomaa. Minulle tämä on mielenkiintoinen oppimatka, koska koen, että yhteys kehooni on ollut pitkään hyvin ohut. Mutta tärkein ajatus, joka kaiken tämän tiedon pohjalta vaalin, on se, meillä jokaisella on kyky muuttaa kemiaamme.  Sellainen voima on meissä sisäsyntyisesti olemassa.

 

 

 

Amygdala eli mantelitumake

Tämä voisi olla kokonaan oman postauksen aihe mutta haluan tässä yhteydessä käydä tätä läpi, koska amygdalan toiminta on tärkeässä roolissa ajatustemme suhteen. Sivusin amygdalan toimintaa tässä kirjoituksessa. Amygdala on siis meidän aivojemme pelko- ja vihakeskus ja tunnemuistin varasto ja kaikki tunteet ovat siitä riippuvaisia. Se vastaa meidän HPA- akselin toiminnasta, joka puolestaan aktivoi meissä stressireaktion. Lisää voit lukea esim. täältä.

Amygdala ottaa vastaan kaikki ajatuksesi itsestäsi ja ympäröivästä maailmastasi sekä elämäsi tapahtumista. Se tekee niistä tulkinnat. Jos se tulkitsee asian uhkaavaksi, se hälyttää HPA akselin reagointia varten, jolloin sinussa erittyy tiettyjä kemikaaleja, jotka saavat aikaan stressireaktion. Jos hälytys on jatkuva eli olet kokenut toistuvaa hälytystilaa lapsuudessa tai luot sitä itse ajatuksillasi, stressi kroonistuu. Amygdalan herkkyys ohjelmoidaan jo lapsena eli jos on kokenut lapsuudessa traumoja, aktivoituu amygdala aikuisuudessa helpommin. Herkistynyt amygdala altistaa myös masennukselle.

Mantelitumakkeen sijoittuminen aivoissa. uva;https://psychenet.wordpress.com/mielen-tutkimus-ja-hoito/aivot-ja-mieli/

Amygdalan rauhoittaminen

Tässä on muutamia vinkkejä, joita olen löytänyt kirjallisuudesta ja hyväksi kokenut. Niillä voit vaikuttaa omaan amygdalaasi ja sammuttaa akuuttia strssireaktiota kehostasi;

  • Amygdalalle puhuminen. Kun huomaat itsessäsi alkavan stressireaktion tai ajatuksia, jotka aktivoivat amygdalan kautta HPA-akselia ja tuottavat pelkoa, rauhoittele amygdalaasi puheella.

”Tämä on väärä hälytys, ei ole mitään hätää. Olet turvassa juuri nyt. Tässä hetkessä kaikki on hyvin.”

  • Kosketus. Amygdala reagoi voimakkaasti kosketukseen ja läheisyyteen. Pyydä kumppania taiystävää (jos on paikalla), halaamaan sinua ja silittelemään tai hieromaan. Jos olet yksin, risti kätesi niin, että voi silitellä itseäsi. Kosketuksen ja läheisyyden on aina oltava turvallista. Eli pyri itse tai turvallisen toisen kanssa luomaan itsellesi perusturvallisuuden kokemusta. Voit hyväillä itseäsi, käydä lämpimässä suihkussa, levittää rauhallisesti rasvaa ihollesi, hieroa itseäsi.
  • Hymyile. Vaikka ei heti siltä tuntuisikaan niin hymyile itsellesi vaikka peilin kautta. Amygdala reagoi hymyyn, oli se sitten omilla tai rakkaan ihmisen kasvoilla. Hymyily nopeuttaa stressistä toipumista, sillä voi vahvistaa myös toiselle positiivista tunnetta.
  • Hengitys. Kiinnitä huomio hengittämiseen, pyri tasaamaan sitä. Keskity palleahengitykseen ja pitkään uloshengitykseen. Erilaisia hengitystekniikoita löytyy netistä, suosittelen etsimään itselle sopivan.
  • Toisten auttaminen.
  • Itsemyötätunto. Puhu itsellesi kannustavasti, arvostaen, lempeästi ja kauniisti.

”Olen arvokas, olen riittävä, olen rakastettava, olen kaiken hyvän ja ihanan arvoinen jne.”

Vaikka näistä osa saattaa tuntua hölmöltä etkä saa heti ajatuksiasi ja tunnetilaasi muutettua, jatka sinnikkäästi. Koulutat koko ajan aivojasi ja alitajuntaasi ja lähdet luomaan uusia ”reittejä” aivoihisi. Kun saat soluja tuottamaan kehoosi oksitosiinia, vähentää se mantelitumakkeen pelkoherkkyyttä. Oksitosiini myös alentaa verenpainetta ja kortisolitasoa, nostaa kipukynnystä, vähentää ahdistusta ja tukee kasvua ja paranemista.

 

Immunoglobuliini A

Vielä viimeisenä haluaisin tuoda esiin immunoglobuliini A:n eli IgA:n merkityksen hyvinvoinnillesi. IgA on yksi pääasiallinen proteiini, jotka vastaavat vastustuskyvystämme ja puolustusjärjestelmästämme. Sen määrä elimistössä kertoo vastustuskyvyn vahvuudesta. IgA:n aktivoituessa, se on kehon ensisijainen sisäinen puolustusjärjestelmä. Elimistön pitkäaikainen stressitila laskee IgA tasoja. Muuttamalla tunnetilaasi, voit vahvistaa geenejä, jotka muodostavat IgA:ta. Se tapahtuu kohottautumalla päivittäin 2-3 kertaa 5-10 minuuttia positiivisiin tunnetiloihin; rakkauteen, iloon, kiitollisuuteen, inspiraatioon. Huimaa eikä vain! Niin suuri voima sinulla on sisälläsi!

Oma kokemukseni on se, että joskus näihin tunnetiloihin pääseminen helpottuu, kun hakeutuu itselle merkitykselliseen paikkaan. Johonkin, jossa tuntee vaikka olevansa osa jotain suurempaa, jossa on rauhallista ja sinun on helpompi virittäytyä näihin tunteisiin. Itselleni tällainen paikka on luonto ja nimenomaan meren ranta.

Lopuksi

Toivottavasti sait kirjoituksestani jotain uutta tietoa, ajattelemisen aihetta. Yritin kirjoittaa isosta aiheesta mahdollisimman selkeästi ja oma ymmärrykseni lisääntyi myös kirjoitusprosessin aikana. Itse olen saanut tietynlaista syvyyttä kaiken tämän tiedon kautta. Olen saanut laajempaa ymmärrystä alitajunnasta ja kehon toiminnasta. Minua on omassa prosessissani auttanut tieto siitä, että ajatukset aiheuttavat erilaisia kemiallisia signaaleja, jotka tuottavat tunteita ja kehollisia reaktioita, jotka puolestaan usein ehdollistavat meitä menneeseen. Kaikki tämä tieto on ollut avaavaa ja antanut lisää työkaluja oman hyvinvoinnin tukemiseen.

Viestini on sinulle se, että kaiken lukemani ja kokemani jälkeen, uskon, että kaikki tarvittava toipumiseen on meissä itsessämme. Vaikka kirjoitan mielen voimasta, en siis kehota sinua “väkipakolla” ajattelemaan myönteisesti sivuuttaen kaiken hankalan ja kipeän. Päinvastoin, kannustan tekemään sen syväsukelluksen ytimeesi, työstämään alitajuntaasi ja muuttamaan itseäsi sieltä käsin ja hakemaan apua tähän prosessiin. Itselläni on ollut aikoja, kun ei ole kerta kaikkiaan ollut energiaa kokea saatikka pysyä positiivisissa ajatuksissa tai tunteissa. Mutta lähdin kuitenkin kokeilemaan, enkä luovuttanut. Tämä on vaatinut aikaa ja tilaa. Vaatii yhä. Aloita vaikka yhdestä minuutista päivässä ja jatka sitä sinnikkäästi. Oma ajatukseni on, että alitajunnan purkamista vanhoista sekä sen uudelleenohjelmoimista, kannattaa viedä eteenpäin rinnakkaisina prosesseina.

Ja koska olemme keho-mieli yhteys (myös sielu), koen että kehon viesteisteistä tietoiseksi tuleminen on tärkeää. Ja se, että jotenkin kykenisi erittelemään näitä viestejä. Eli nouseeko kehosta ihan perustarpeita liittyen liikuntaan, ravintoon, lepoon, kosketukseen vai ehkä jotain vanhaa kemiallista automaatioluuppia, joka ehdollistaa menneisyyteen eikä tahdo päästää otteestaan.

 

Kiitos kun kävit ja luit!

Otan mielelläni vastaan palautetta kirjoituksistani. Voit antaa sitä kirjoituksen jälkeen latautuvaan Disqus kenttään, lähettää sähköpostia, kirjoittaa fb sivuilleni tai laittaa viestiä mesen kautta. Kaikki mielipiteet ja ajatukset kirjoituksestani ovat tervetulleita.

Toivon sinulle iloa ja valoa, elämän voimasi löytymistä!

Halauksin, Anu

RELATED POSTS

Herättikö ajatuksia, mielipiteitä?