Heipparallaa!
Viime lauantaina 19.3, vietettiin ympäri maailman yli 40 maassa World Wide Demonstration 7 (WWD7) päivää. Eli miljoonia ihmisiä oli marssimassa ja osoittamassa mieltään maailmanlaajuisesti samana päivänä ihmisoikeuksien ja vapauksien puolesta. En kuitenkaan mene tässä kirjoituksessani enempää siihen aiheeseen tai sen taustoihin. Jokainen voi hakea siitä halutessaan lisää informaatiota.
Elämääni on viime vuoden ja varsinkin viime syksyn aikana tullut paljon ihania ihmisiä, uutta verkostoa ja toimijoita. Oulun mielenosoituksen järjestäjätiimissä on minulle tuttuja ihmisiä ja hieman yllättäin minua pyydettiin mielenosoitukseen puhujaksi. Ihanan jännittävä haaste, jonka otin vastaan. Aiheeksi muotoutui ”Ilo ja Aitous”. Valtavan iso aihealue, josta olisi voinut rönsyillä moneen suuntaan mutta lähdin aika intuitiivisesti asiaa kirjoittamaan itselleni auki ja huomasin, että hyvin paljon aiheesta peilautui kaikkeen oppimaani ja kokemaani.
Lavalla ollesani huomasi, että minua ei jännitä ollenkaan ja oikeastaan nautin puhumisesta yleisön edessä. Edellisissä työpaikoissa olen saanut esiintymiskokemusta ja koska aihe resonoi itselleni paljon, oli siitä myös ilo puhua ihmisille.
Tässä puheeni aukikirjoitettuna:
”Olen Anu ja ylläpidän telegrammissa sellaista ryhmää, kuin ”Uuden maailman heimo, Oulu”. Ryhmä on perustettu toukokuussa ja siinä on tällä hetkellä 344 ihmistä jäsenenä. Ryhmä on kasvanut viime kuukausina paljon ja se on todella hienoa. Pidän myös Turusen Sahalla joka toinen viikko heimomiittejä ja viime viikolla oli jo kuudes miitti. Miiteissä on joka kerta noin 30 ihmistä ja aina myös uusia ihmisiä. Kaipaamme todella paljon tänä päivänä yhteen tulemista, jakamista sekä turvallista ja rakkaudelllista tilaa olla juuri sellaisina kuin olemme.
Puheeni aiheena on ”Ilo ja Aitous”, jotka ovat todella isoja ja laajoja aiheita mutta käyn läpi niitä oman tietotaitoni kautta ja peilaan myös omaan elämääni. Olen huomanut, että nämä kaksi teemaa kulkevat useasti käsi kädessä.
Ensin kysyisin teiltä seuraavan kysymyksen; kuinka moni teistä kokee nyt tässä läsnä olevassa hetkessä vilpitöntä iloa, joka lähtee jostain syvältä ytimestä? Tiesittekö sellaista asiaa, että ilon värähtelytaajuus on korkeampi kuin rakkauden? Tutkimusten mukaaan rakkaus värähtelee 500 ja ilo 540 hertzin taajuudella. Jokaisen tunteen värähtely vaikuttaa kehosi soluihin ja mitä korkeampi tunne, sen suurempi on solujesi elinvoima. Värähtelysi vaikuttaa myös ympäröivään maailmaan sinun energiakenttäsi kautta.
Haluan saatella teidät tähän aiheeseen myös toisella kysymyksellä; kenen elämää elät? Elätkö omien arvojesi mukaan? Uskallatko aidosti tuoda esiin arvosi, ajatuksesi ja näkemyksesi? Pystytkö seisomaan oman totuutesi puolella? Uskallatko puhua siitä? Elätkö omannäköistä -ja kokoista elämää? Vai elätkö muiden odotusten mukaan? Ohjaavatko toimintaasi kenties vanhempasi asettamat tai järjestelmän asettamat ohjelmoinnit? Pelkäätkö, mitä muut ovat sinusta mieltä? Ilmennätkö itsestäsi ulospäin niitä asioita, joita haluat ilmentää? Vai pienennätkö, aliarvioitko ja häpeiletkö itseäsi?
Itse koen, että tässä ajassa meitä haastetaan todella vahvasti löytämään se oma aito itsemme. Se ydin, joka on aina totta. Uskon, että jokaisen suurin tehtävä tässä hetkssä on käydä läpi omia varjojaan ja haavojaan ja tämä aika, kaikki mitä ympärillämme tapahtuu, on auttamassa niitä nousemaan pintaan ja tietoisuuteemme. Mitä enemmän kykenemme käsittelemään itsestämme nousevaa pelkoa, surua, vihaa ja kärsimystä, sitä enemmän meissä on tilaa aidolle ilolle, rakkaudelle ja kiitollisuudelle.
Käydään hetki lävitse ja mietitään sisältäpäin tulevan ilon ja ulkoapäin tulevan ilon olemusta. Mitkä asiat elämässäsi tuottavat sinulle iloa? Ovatko niitä esim. ihmissuhteet, työ, raha, hieno auto, kaunis ilma? Näistä asioista on todellakin ihan ok kokea iloa. Mutta jos olet sitonut ilon kokemuksesi itsestäsi ulkoapäin tuleviin asioihin, niin mitä tapahtuu ilolle silloin, kun ihmissuhde kriisiytyy, työ loppuu, rahat ovat tiukilla tai ulkona on ns. ”huono” ilma (mielestäni ei ole huonoa ilmaa vai erilaisia säätiloja). Puff, ilo katoaa savuna ilmaan. Eli olet sitonut oman ilon värähtelytaajuutesi riippuvaiseksi olosuhteista etkä silloin hallitse sitä. Mutta jos kykenet kokemaan ilon itsessäsi, vaikka vain siitä syystä, että olet olemassa ja arvokas (olet arvokas, koska olet), niin silloin ilon tunne on jotain sellaista, joka on ja pysyy sinussa. Silloin ilo on helpompi pintauttaa ja kokea elämän haasteissa aina kun ulkopuoliset olosuhteet muuttuvat ja siitä voimme olla varmoja, että ne muuttuvat.
En tarkoita kaikella tällä sitä, että vaikeat ja haastavat tunteet olisi painettava alas tai jätettävä huomiotta. Kaikki tulee pyrkiä ottamaan vastaan, kokemaan ja päästämään irti. Nyt meille tarjotaan jälleen median kautta koko ajan pelkoa, kauhua, kärsimystä, surua ja ahdistusta. Jos et virtauta näitä tunteita, vaan jäät niihin kiinni tai ruokit niitä, ilon ja rakkauden on vaikea mahtua sekaan.
Omalla elämänpolullani olen kokenut hyvin konkreettisesti sen, mitä tarkoittaa, kun ilo on jossain tavoittamattomissa. Vajaa kolme vuotta sitten koin uupumisen, jota seurasi syvä unettomuus. Aidon ilon tunne hävisi pitkäksi aikaa. Tunsin, että se on jossain syvällä itsessäni mutta se ei päässyt pintaan, en kyennyt kokemaan sitä, en ilmentämään itsestäni. Miksi? Koska ytimeni, jossa ilo ja rakkaus minussa luonnollisesti ovat koko ajan olemassa, ympärillä oli liikaa varjoja ja traumoja, joita en ollut vielä käsitellyt. Näitä elämä lähti minulle tuomaan tietoisuuteeni pysäyttäen minut täysin. Se asetti ison peilin eteeni, eikä ollut enää vaihtoehtoja kuin katsoa sinne peiliin ja lähteä käsittelemään asioita. Vaikka matka on ollut todella haastava ja pitkä, on se ollut myös siunaus. Kerros kerrokselta, kun on kuorinut itseänsä, purkanut ohjelmointejansa ja ajatus-ja käytösmallejaan, on pikku hiljaa löytänyt sen aidon pulppuavan ja kepeän ilon äärelle. Lähemmäksi sitä omaa aitoa itseään. Eli koen, että omalla matkallani ilo ja aitous ovat kulkeneet käsikädessä. Matka ytimeen on ollut myös matka iloon.
Käydään hetki tarkastelemassa hieman ihmisen kehitykstä. Meidän perusturvan kokemuksemme muodostuu 2-3 ikävuoteen mennessä. Suurin osa ”ohjelmoinneistamme” istutetaan meihin 7-8 ikävuoteen mennessä. Eli kasvuympäristö ja myöhemmin esim. koulumaailma ikäänkuin liimaavat ytimemme päälle erilaisia kerroksia. Meillä monella on ollut kasvuympäristössämme erilaisia ilmiöitä, jotka ovat vaikuttaneet tunne-elämäämme, ajatteluumme, käytökseemme, muodostaneet erilaisia varjoja, haavoja ja triggereitä. On päihderiippuvuutta, narsisimia, tunnekylmyyttä, työnarkomaniaa, ahasmielistä uskonnollisuutta, vahvaa läheisriippuvuutta jne. Ilmiöiden tuottamat rooli-, käytös -ja ajatusmallit ovat lapsuuden selviytymiskeinoja mutta nepä eivät toimikaan enää aikuisuudessa vaan aiheuttava tunne-elämän tuskaisuutta, draamaa ja kipua. Erilaiset ohjelmoinnit ja mallit ohjaavat meitä etsimään arvoamme ja itseämme itsemme ulkopuolelta, ihmissuhteista, työstä, materiasta, statuksesta jne. Triggeröidymme ja ohjaudumme toisten ihmisten sanomisista, tunteista, mielipiteistä, ajatuksista jne. käsin. Suoritamme elämää ja olemme ulkoaohjautuvia, oma aito minuus hukassa.
Kuinka sitten päästä mahdollisimman lähelle omaa aitoa itseään? Sitä ydintä, joka on aina totta. Kohti sisäistä ilon ja rakkauden tunnetta. Siihen kokemukseen, että ohjautuisi pääasiassa sisältä eikä ulkoa käsin. Minun näkemykseni on se, että se tulee itsensä kohtaamisen kautta. Oikotietä ei ole.
- Ensimmäiseksi tulisi tulla tietoiseksi siitä, että minussa on tällaisia ohjelmointieja, varjoja ja triggereitä. Nähdä ja tunnistaa ne itsessään. Näissä asioissa on välillä ihan hemmetin vaikea olla itselle rehellinen eikä se todellakaan ole aina helppoa mutta siitä kaikki lähtee.
- Toiseksi, erittäin tärkeää on löytää itsestään hyväksyntä ja itsemyötätunto. Olen itse ajatellut niin, että olen toiminut jokaisessa elämäntilanteessani niillä tiedoilla ja taidoilla, joita minulla silloin on ollut. En olisi kyennyt toimimaan muulla tavalla, koska minulla ei ollut tietoisuutta toimia toisin. Nyt siihen kykenen, kykenen näkemään ja työstämään asioita ja toimimaan uudella tavalla.
- Kolmas asia, jota pidän tärkeänä, on vastuun ottaminen ja työskentely. Se, että minussa on tällaisia varjoja, ei ole minun vikani mutta olen vastuussa niiden läpikäymisestä ja purkamisesta. Haen tarvittaessa itselleni apua niiden prosessointiin mutta sisäinen työ minun täytyy tehdä itse. Otan vastaan, koen ja käyn läpi ja päästän irti.
Työ kohti sitä omaa autenttisuutta ja aitoutta ei todellakaan ole helppo. Monesti matkalle sysää jokin iso haaste, kuten itselleni kävi tai se oma tuska käy kerta kaikkiaan niin suureksi, että sitä ei pysty enää ohittamaan, ei painamaan alas vaan on lähdettävä kulkmaan sitä kohti.
Mitä enemmän näitä niin sanotusti sipulin kerroksia itsestäsi kuorit, sitä enemmän teet itsessäsi tilaa ilolle, rakkaudelle ja kiitollisuudelle. Ja mitä enemmän löydät kaiken alta sitä omaa aitoa itseäsi, sitä suuremin nouset omaan voimaasi. Ja tiedättekö mitä? Ihminen, joka on omassa voimassaan ja ohjautuu sisältä käsin, ei ole hallittavissa eikä manipuloitavissa.
Ja mitä enemmän kykenet olemaan siellä ilon ja rakkauden värähdetaajuuksilla, sitä suuremmin sinun valosi loistaa. Ja jokaikinen valo, joka loistaa, valaisee myös tätä kollektiivia. Eli sillä sinun sisäisellä työlläsi on valtavan iso merkitys. Ällä koskaan aliarvoi sinun valosi voimaa.
Jaan vielä kaksi pientä lausetta, joilla on ollut itselleni suuri merkitys omalla polullani;
1. Ole oma itsesi,sillä kaikki muut ovat varattuja
2. Hymyile, sillä se on kauneinta, mitä voit päällesi pukea.
Ilolla,valolla ja rakkaudella,
Anu
