x

Mennäänkö luontoon etsimään luontoyhteyttä?

Luonto, luontoyhteys, metsä, korpi, järvi, meri, suo, kallio, vaara, tunturi…mitä mielikuvia, ajatuksia ja tunteita nämä sanat sinussa herättävät? Kunnioitusta? Rakkautta? Iloa ja vapautta? Pelkoa? Oletko miettinyt luonnon merkitystä ja tarkoitusta itsellesi? Onko se mukana arjessasi päivittäin vai onko se jotain kaukaista ja tuntematonta?

Itse olen vahvasti sitä mieltä, että meistä jokaisen kannattaisi omalla kohdallaan miettiä luontosuhdettaan ja pyrkiä syventämään sitä. Suurimpina syinä tähän ovat luonnon positiiviset vaikutukset henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin. Sielullista näkökulmaa unohtamatta.

Olen viime aikoina lukenut erilaista tutkimustietoa luonnon vaikutuksista ihmisen hyvinvointiin. Luonnolla on monentasoisia, kiistattomia hyötyjä mutta valitettavasti monessa maassa iso osa ihmisistä on erkaantunut siitä miltei täysin. Länsimaalainen elämäntapa on etäännyttänyt ihmisen juuriltaan ja aiheuttaa paljon pahoinvointia, stressiä sekä monenlaisia sairauksia ja oireita. Sukupolvemme on etääntynyt luonnosta enemmän kuin yksikään sukupolvi ennen meitä. Vuonna 2008 WHO ilmoitti kaupungeissa asuvan enemmän ihmisiä kuin maaseuduilla.

Tutkimuksia maailmalta

Lähdetäänpä liikkeelle muutamista eri maita koskevista tutkimuksista, jotka heijastavat karusti nykyaikaa, kaupungistumista, it-alan ja tekniikan kehittymistä sekä vähäisiä luontokokemuksia. Tutkimusten mukaan, vilkuilemme puhelimiamme 1500 kertaa viikossa ja iphonen omistajat viettävät päivittäin 26 min enemmän aikaa puhelimella, kuin androidin omistajat. Amerikassa ja briteissä lapset ulkoilevat puolet vähemmän kuin vanhempansa aikoinaan.

Itä-Aasiassa tietyillä alueilla liki 90 prosenttia teineistä on likinäköisiä. Tämä liittyy maamyyrämäiseen elämäntapaan ilman päivänvaloa. Auringolla on iso vaikutus silmien kehitykseen, sillä se aktivoi silmien dopamiinireseptoreita, jotka säätelevät nuorten kehittyvien silmien muotoa. Dopamiini estää silmämunaa kasvamasta liian pitkulaiseksi. Kiinassa on tehty tutkimus, jonka mukaan kaupunkimaisilla alueilla esiintyy lkinäköisyyttä kaksi kertaa enemmän kuin maaseudulla ja tämä selittyy ihmisten ulkonaviettämän ajan määrällä. Näköaistimme on alunperin kehittynyt katsomaan luontoa. Kun katsomme näyttöjä päivät pitkät, räpytämme silmiämme vähemmän.

Yhdysvalloissa esikoululaiset ovat nopeimmin kasvava masennuslääkkeiden kohderyhmä ja yli 10000 amerikkalaista esikoululaista käyttää ADHD lääkitystä. Vuodesta 1999 lähtien itsemurhaluvut ovat kasvaneet Yhdysvalloissa lähes kaikissa ikäryhmissä mutta peräti 200 prosenttia 10-14 vuotiaiden tyttöjen ryhmässä. Ylipainoisten lasten osuus on kolminkertaistunut ja lähes joka kymmenes lapsi kärsii D-vitamiinin puutoksesta.

Kaupunkilaisilla on havaitu muihin verrattuna 21 prosenttia enemmän ahdistuneisuushäiriöitä, 39 prosenttia enemmän mielialahäiriöitä ja kaksinkertainen skitsofreniariski. Tutkimuksissa on saatu selville, että kaupunkielämä kuormittaa mantelitumaketta, aivojen pelkokeskusta. Kaupunkimaiseen elämäntapaan kuuluva jatkuva stressi muuttaa aivoja tavoilla, jotka lisäävät riskiä sairastua edellämainittuihin sairauksiin. Kaupunkien ja valtateiden melu aiheuttaa monenlaisia terveysriskejä. Se vaikuttaa lapsilla mm. luetun ymmärtämiseen, muistiin ja ylivilkkauteen ja tekee ihmiset ärsyyntyneiksi. Edellämainituissa paikoissa myös autismi, aivohalvaukset ja kognittiivinen rappeutuminen on yleisempää kuin muualla. Tutkimukset eivät vielä ole täysin löytäneet vaikutusmekanismia näiden suhteen mutta kytkös liittyy todennäköisesti pienhiukkasiin. Nenästä kulkee suora yhteys aivoihin eli kaikki mitä hengitämme, kulkeutuu aivoihimme ja osa myrkyistä myös jää sinne sekä muihin elimiimme. Tästä kirjoitettiin myös Medical Medium kirjassa, jossa kerrottin nenän kautta aivoihin kertyvän myrkkyjä mm. kodin puhdistuskemikaaleista, pesuaineista, dödöistä, hajuvesistä yms. Mikä erittäin hyvä syy pikku hiljaa siirtyä luonnonmukaisiin tuotteisiin ja käyttömään esimerkiksi omatekoisia pyykinpesuaineita ja puhdistusaineita eteerisillä öljyillä!

Japanissa herättiin karulla tavalla ihmisten pahoinvointiin 1980-luvulla, jolloin siellä nousi esiin uusi ilmiö ’”karoshi”. Se tarkoittaa ylirasituksesta johtuvaa kuolemaa. Yhtäkkiä, parhaassa iässä olevia työntekijöitä alkoi menehtyä. Maan itsemurhaluvut ovat vielä vuonna 2017 olleet maailman kolmanneksi korkeimmat. Myös Etelä- Koreasta kantautuu melkoisen masentavia tutkimustuloksia. 96% lukio-opiskelijoista ei nuku kunnolla ja opiskelijat ovat koko teollistuneen maailman onnettomimpia. 14% 9-12 vuotiaista kärsii peliriippuvudesta.

Miksi kannattaa mennä luontoon?

Jokainen, joka viettää aikaa luonnossa, luultavasti ymmärtää ja on kokenut sen hyväätekevän vaikutuksen. Ainakin toivon niin. Ympäristöllämme todellakin on väliä ja nykyään ymmärretään ympäristön vaikutus esim. geeneihin paremmin kuin ennen. Luonnon, luontokokemusten, puiden, kaupunkien viheralueiden tutkimus on vielä aika nuorta moniin muihin tutkimusaiheisiin verrattuna (alkanut 1980-luvulla) mutta tänä päivänä sitä onneksi jo tehdään laajalti eri maissa.

Lapsuuden maisemia

Puiden ja viheralueiden merkityksen tutkimus on saanut alkunsa Japanista. Siellä tutkitaan paljon luonnon stressiä vähentäviä ja mielenterveyttä kohentavia vaikutuksia. Japanista ovat lähtöisin myös ”shinrin yokut” eli metsäkyvyt. Niitä pidetään normaaleina ehkäisevän lääketieteen keinoina. Metsäkylvyssä vaalitaan aisteja ja avataan ne metsälle. Tarkoituksena on päästää luonto virtaamaan ruumiseeen kaikkien viiden aistin välityksellä. Hoitomuoto perustuu ihmisen ja luonnon väliseen ikiaikaiseen sidokseen ja käsite pohjautuu muinaisiin sintolaisiin ja buddhalaisiin oppeihin.

Metsäkylpyjä käytetään myös Etelä-Koreassa ja siellä niitä kutsutaan nimellä ”salim yoki”. Molemmissa maissa on istutettu ja yhä istutetaan ”paratavia metsiä”. Etelä-Koreassa niitä on kolme mutta suunnitelmissä on perustaa 34 lisää, jotta jokaisen suuren kaupungin vieressä olisi yksi parantava metsä. Etelä- Korealaiset ovatkin aktiivisesti alkaneet etsiä onnellisempaa elämäntapaa ja nykyään siellä panostetaan luonnon ja terveyden välisiä yhteyksiä käsittelevään tutkimukseen. Siellä järjestetään esim. raskaana olevien naisten metsäkursseja ja metsälastentarhoja. Koulukiusaajia viedään kansallisiin metsiin opettelemaan uusia toimintamalleja. Siellä on myös metsähoitokeskuksia, joissa on mm. paljasjalkapuutarhoja, kylpylöitä, erilaisia kehohoitoja yms.

Ihmisen hermosto on rakentunut resonoimaan tiettyjen luontoperäisten asioiden kanssa ja reagoimme ruumillisesti erilaisiin elinympäristöihin. Ihmisaivot kehittyvät parhaiten, kun ne savat viettää aika ulkona. Kiireetön metsässä kävely laskee kortisolitasoja. Myös sympaattisen hermoston aktiivisuus, verenpaine ja sydämen syke laskevat. Metsässä käyskentely alentaa adrenaliini- ja nonadrenaliinitasoja ja lihasjännitys vähenee. Metsässä mieliala paranee ja tyyntyy ja luova ajattelu paranee. Metsät tukevat hengitysteiden terveyttä sitomalla itseensä ihmiselle haitallisia pienhiukkasia ja parantamalla näin ilmanlaatua.

Varsinkin uupuneita ja sosiaalisesti stressaantuneita ihmisiä luontoympäristöt virkistävät henkisesti yksin koettuna erittäin tehokkaasti. Ihminen ei kykene kovin hyvin olemaan muiden seurassa jos hän on kovin uupunut. Silloin kannattaa viettää aikaa eläinten, kasvien, kivien ja veden kanssa.

 

Työpaikoilla on tutkittu, että luontonäkymät lisäävät työntekijöiden tuottavuutta ja vähentävät työstressiä. Koska ihminen on luotu katsomaan luontoa, on monimuotoisen näkymän katsominen tervehdyttävämpää kuin pelkkien geometriset tylsät näkymät. Myös sairaaloissa on huomattu niiden potilaiden paranevan paremmin, joden ikkunasta on näkymyt luontoa kuin ne, joiden ikkunoista on näkynyt vaikkapa pelkkää seinää tai parkkipaikka. Luontoknäkymät ovat myös vähentäneet kipulääkkeiden tarvetta. On jopa tutkimustuloksia, että rikollisuus olisi vähäisempää niillä alueilla, joissa on puutarhoja, puistoja, kasvillisuutta.

Luonnossa oleilu lisää elimistössämme luonnollisia tappajasoluja, jotka suojaavat meitä taudinaiheuttajilta eli ne vaikuttavat positiivisesti immuunijärjestelmäämme. Puiden erittämät terpeenit, pineenit ja imoneenit ja muut eteeristen öljyjen ainesosat ovat niitä, jotka lisäävät tappajasolujen määrää. Myös syöpää torjuvien proteiinien ja proteaasien määrä elimistössä lisääntyy. Haihtuvat öljyt helpottavat ahdistusta ja masennusta sekä rauhoittavat. Monimuotoinen luonto monipuolisine bakteerikantoineen edesauttaa lasten immuunijärjestelmää kehittymään. Mielestäni jokaisen pienen lapsen, ja isommankin, pitäisi päästä säännöllisesti luontoon nuhjuamaan, hyppimään, kiipeilemään ja leikkimään.

  • 10 minuuttia metsässä tyynnyttää hengitystä ja sykettä.
  • 20 minuuttia metsässä vaikuttaa myönteisesti aivoihin ja mielialaan.
  • Tunti metsässä ja tarkaavaisuus terävöityy.
  • Kaksi tuntia metsässä ja elimistön puolustuskyky elpyy.

Suomessa on tehty luonnon vaikutuksista tutkimus tohtori Liisa Tyrväisen johdolla. Tulosten mukaan, tulisi luonnossa viettää viisi tuntia kuukaudessa, jonka jälkeen luonnnon vaikutukset alkavat näkyä ja voimistuvat. Uskon, että meillä jokaisella olisi tähän määrään mahdollisuus. Suomessa kuitenkin metsät ovat hyvin saavutettavissa kaupungeistakin käsin eli ovat ns. matalan kynnyksen ympäristöjä.

 

Suomen luonto

Suomen pinta-alasta noin 72% on metsiä ja Suomi onkin Euroopan metsäisin valtio. Suomalaisessa perinteessä metsät, puut, ovat olleet kiinteä osa sielunmaisemaamme. Ihmiset ovat kunnioittaneet luontoa, äitimaata, kasveja, eläimiä ja luonnonhenkiä. Luonto on ollut pyhä ja sille on uhrattu, siitä on oltu riippuvaisia ja eletty sen ehdoilla. Puiden välityksellä on pidetty yhteyttä henkimaailmaan. On ollut pyhiä lehtoja ja pihoissa pyhiä puita, joissa on asunut haltijoita. Metsissä on ollut metsänhaltiojoita, jotka langettivat loitsun ihmisiin, jotka olivat liian äänekkäitä eivätkä kunnioittaneet metsää. Loitsitut joutuivat mesänpeitoksi kutsuttuun tilaan, jossa he eivät enää löytäneet määränpähänsä. He näkivät hallusinaatioita ja kokivat yliluonnollisia ilmiöitä.

Meille suomalaisille luonto on ainakin ennen edustanut tiivistä kollektiivista identiteettiä ja olemme olleet 60-70 luvuille asti metsäkansaa, kunnes maaltamuutto kaupunkeihin alkoi. Luonto on meille suomalaisille kuitenkin yhä suurin ylpeydenaihe. Meistä 58 prosenttia harrastaa marjojen poimintaa. 70 prosenttia käy säännöllisesti metsässä kävelyllä, kun muualla Euroopassa ja Yhdysvalloissa vastaava luku on noin 30 prosenttia. Kahdella miljoonalla on kesämökki. Nythän kesämökkikauppa on korona-ajan seurauksena kiihtynyt, joten luku tulee varmaankin nousemaan. Monissa blogeissa ja instatileissä, joita itse seuraan, on ilahduttavasti haluttu pyrkiä luonnonläheisempään elämäntyyliin ja tuodaan esiin luonnon tärkeyttä. Huolena on kuitenkin se, että Suomessa on yhä enemmän ihmisiä, joita luontoon meneminen ei kiinnosta ja joilla ei ole sinne minkäänlaista yhteyttä.

Uskon, että ihmisillä on sisäsyntyinen tarve olla luonnossa ja sieltä monesti etsitään jotain, yhteyttä luonnonvoimiin, yhteyttä itseen. Luonnossa voi kokea pääsevänsä lähemmäs luojaansa. Itselleni luonto ja luonnon eläimet ovat olleet jo pienenä todella tärkeitä ja kaikki lähimetsät ovat olleet kovin tuttuja. Myös meri on aina kuulunut tärkeänä osana sielunmaisemaani ja se on ottanut vastaan suruni ja murheeni. Luontoyhteyteni on jotenkin kasvanut, tiivistynyt ja juurtunut tämän reilun vuoden aikana, jonka olen tuvassa asunut ja ollut sairaslomalla. Vaikeina aikoina olen saanut pihasta ja metsistä rauhaa, toivoa ja voimaa kohdata haasteet ja mennä eteenpäin. Pahimpina aikoina, jolloin rytmihäiriöt ovat olleet arkea, hermosto ylikierroksilla ja hengitys raskasta, olen tehnyt hitaita kävelyjä metsään aistien, kuunnellen ja välillä puihin nojaten. Olen löytänyt uuden innostuksen hortoilusta ja kasvien käytöstä lääkinnässä. Samalla on noussut vahvana tunne, siitä, että haluan pitää omalta osaltani huolta ympäristöstäni ja elää enemmän luonnossa ja luonnosta, viljellä, kasvattaa, elää yksinkertaisemmin. Pidän itse erityisen paljon sellaisen kaverin kuin Teemu Syrjälän ajatuksista sen suhteen, kuinka kuulumme luontoon ja kuinka tärkeää se hyvinvointimme kannalta on. hän tuo ajatuksensa hyvin selkeästi, ymmärrettävästi ja inspiroivasti esiin. Jos kiinnostaa kuulla hänen juttujansa niin käy katsastamassa hänen youtube kanavansa.

Meidän on tiedostettava, että tarvitsemme luontoa, fyysisesti sekä henkisesti. Olemme osa luontoa, sen kiertokulkua ja riippuvaisia siitä monin eri tavoin. Sinikka Piipon ajatuksin;

”Olemme yhtä vahvoja kuin luonto ympärillämme”.

Toivottavasti kirjoitukseni herätti ajatuksia ja tunteita sinussa.

Iloa ja valoa, Anu.

RELATED POSTS

1 Comment

  1. Vastaa

    Anu

    19.8.2020

    Testikommentti

Herättikö ajatuksia, mielipiteitä?