x

Vanha talo ja sitä yksin huoltavat naiset.

Vanhat talot, vanhat ihanat, tunnelmaa huokuvat talot. Olen asunut nyt yli puolitoista vuotta omassa rintamamiestalossani. Päivääkään en ole katunut päätöstäni ostaa tätä taloa itselleni ja lapsilleni kodiksi. Vaikka tekemistä riittää enemmän kuin tarpeeksi ja rahaa saisi uppoamaan remontteihin ja pihan laittoon enemmän kuin tarpeeksi, niin en ole tässä asuessani missään vaiheessa ajatellutkaan muunlaista elämisen muotoa.

Olen hieman leikkisästi pohtinut tässä kuukausien mittaan, että onkohan olemassa ”vanhan talon geeniä”. Mitä jos onkin olemassa tällainen geeni, joka saa tuntemaan vahvasti, että kuuluu yhteen vanhan talon kanssa. Se saa rakastamaan talon tunnelmaa, alkuperäisiä materiaaleja, koko taloon liittyvää elämäntapaa. Geeni, jonka vuoksi huokailee ihastuneena vanhojen tapettikuosien edessä. Geeni, joka saa ripustamaan ikkunaan pitsiverhot ja keräämään pelargoneja. Geeni, joka laittaa hivelemään vanhoja siskonpaneeliseiniä, hymyilemään vintin portaiden naristessa. Geeni, jonka vuoksi kokee vetoa pönttöuuneihin ja puuliesiin. Geeni, joka saa hamstraamaan vanhan talon tavaroita, vaikka tarvetta ei olisi enää yhdellekään. ☺️

Minua on suuresti kiinnostanut varsinkin muiden vanhoja taloja yksin huoltavien naisten mielenmaisema ja ajatukset heidän omasta talostaan ja elämäntavastaan. Vanhassa talossa asuminen yksin tai lasten kanssa vaatii mielestäni tietynlaista asennetta, roppakaupalla rohkeutta, hulluutta ja suuresti rakkautta. Olemmeko me vanhoja taloja yksin huoltavat naiset siis oma heimomme? Onko meillä tiettyjä yhteisiä luonteenpiirteitä? Mitkä muut asiat meitä yhdistävät? Mikä merkitys vanhalla talolla meille on? Mitkä ovat haasteet? Mitä vanhassa talossa asuminen on meille antanut?

Näitä ja muutamaa muuta asiaa halusin kysyä vanhoja taloja yksin huoltavilta naisilta. Tein kyselyn yhdessä facebook ryhmässä ja sain ihania vastauksia 12 kappaletta. Koitan parhaani mukaan avata näitä ihanien ja rohkeiden naisten ajatuksia ja kokemuksia. Kaikki kirjoituksen kuvat ovat joko omiani tai vastaajien.

En kysellyt naisten ikää tai sitä, onko heillä kumppania elämässä. Määrittelen itse termin ”vanhaa taloa yksin huoltava nainen” niin, että asuttaa vanhaa taloa joko yksin tai lasten kanssa ja vastaa näin ollen pääosin asumis- ja muista kustannuksista itse. Uskon, että on hyvin erilaisia tilanteita kumppaneiden ja seurustelusuhteiden osalta. Itse ostin tupani siis kohta kaksi vuotta sitten yksin ja asun täällä kahden lapseni kanssa, jotka ovat kanssani vuoroviikoin. Elämässäni on nyt ihana kumppani, jonka kanssa vietämme paljon arkea tuvassa mutta toistaiseksi hänellä on myös omakin kotinsa.

 

Tie vanhaan taloon.

Aluksi halusin tietää, kuinka naiset ovat päätyneet asuttamaan yksin vanhaa taloaan.

Johdatus. Tällä sanalla voisi kuvailla sitä, kuinka osa naisista päätyi vanhan talon omistajiksi. Tiet talon kanssa ovat kohdanneet esimerkiksi työkeikalla tai lenkkipolulla. Johdatukseen liittyy vahvasti yhteenkuuluvuuden tunne jo ensimmäisestä kohtaamisesta lähtien talon kanssa. Se ”The Tunne” siitä, että kuulun taloon ja talo kuuluu minulle. Se tunne, että on tullut kotiin. Jokin sisäinen kompanssi on osoittanut talon suuntaan. Olen kirjoittanut omaa tietäni tupaani täällä. Uskon omalla kohdallani johdatukseen, vetovoiman lakiin. Minulla ei ole enää syytä uskoa sattumaan tässä tapauksessa…sellaisen polun olen kulkenut päätyäkseni tähän tupaan.

”Astuin kuistille ja tiesin olevani kotona. Vihdoin se tunne!!! Ihan sama mitä tulisi, tiesin, että talo oli valinnut minut.”

Parisuhde, perhe. Rakkaus, yhteen muuttaminen tai perheen perustaminen on ollut myös syynä vanhaan taloon päätymiseen. On haluttu yhteinen koti kumppanin kanssa ja/tai tilaa enemmän lasten syntymän myötä. Eron jälkeen on jääty taloon asumaan lasten/lapsen kanssa.

”Tavattiin neljäkymppisinä ja pian ostettiin vanha talo.”

”Asuttiin ex-mieheni ja kahden lapsen kanssa rivitalossa ja tuli ajankohtaiseksi alkaa etsiskellä isompaa asuntoa, taloa.”

Vapauden kaipuu. Asuminen kerros- tai rivitalossa ei ole tuntunut enää hyvältä. On ollut halu päästä eroon seinänaapureista ja taloyhtiön velvotteista. On noussut tärkeäksi päästä tekemään itsenäisiä päätöksiä koskien omaa kotia ja pihaa, tehdä lumi- ja pihatöitä omaan tahtiinsa.

”Haluan olla vapaa, asua omassa talossa, tehdä lumi-ja heinätyöt silloin kun teen, en silloin kun sitä odotetaan.”

Muita syitä; elämän realiteetit ja ”soljuminen” .

  • Talo on voinut olla lapsuuden koti, johon on päädytty, kun se on jäänyt tyhjilleen.
  • On voinut olla tilanne, että pankista on saanut lainaa sen verran, että se on riittänyt vanhemman talon ostoon mutta isompaa intohimoa ei vanhoihin taloihin ole ollut.
  • Ostopäätöksen on ratkaissut jokin muu seikka kuin itse talo. Esimerkiksi tarpeeksi iso autotalli yritystoimintaa varten.
  • Elämä on ”soljunut” vanhan talon omistajaksi. Tietoon on saattanut jotakin kautta tulla myynnissä olevasta talosta, jota kohtaan on noussutkin kiinnostus. Tai vuokralle ei ole tarjoutunut sopivaa taloa, joten on päädytty ostamaan sellainen.

”Varsinaista suunnitelmaa toiseen maahan muutosta ja talon ostamisesta ei koskaan ollut, kaikki ikäänkuin vain tapahtui.”

Tavat, joilla naiset taloihinsa päätyivät, eivät ole toisiaan poissulkevia vaan osittain nivoutuvat toisiinsa. On esimerkiksi voinut nousta tarve löytää isompi koti perheelle ja yhtäkkiä se on tullut vastaan kutsuen, johdatuksena.

 

Koetko olevasi vanhan talon nainen?

Kyllä! Valtaosa naisista koki olevansa ytimiään myöten vanhan talon nainen. Osalla naisista vanhojen talojen sielukkuus on vetänyt puoleensa aina ja haave omasta vanhasta talosta on kulkenut elämän polulla mukana.

”Olin jo lapsena päättänyt tai haaveillut, että isona ostan vanhan kansakouun ja asun siinä. Haave toteutui.”

”Koen ehdottomasti olevani vanhan talon, vanhan asunnon, vanhan paikan nainen.

Osa naisista koki, että vasta talon myötä heissä on noussut ja vahvistunut vanhan talon naiseus. Se on ikäänkuin ollut piilevänä jossain sielun sopukoissa ja päässyt puhkeamaan vahvuuteensa talon tarjotessa sille sen tarvitseman ympäristön ja huolenpidon.

”Vanhan talon naiseksi muutuin näiden talojeni myötä.”

”En tiennyt ennen että tätä etsin, että tarvitsen tällaisen sielullisen talon jotta tunnen viimein olevani oikeasti kotona.”

Vanhan talon naisena olemiseen liityy siis vahva tunneside taloon. Talon sielu, henki on jotain sellaista, jota ei uusissa taloissa ole. Vanha talo vetoaa ja viehättää, tarjoaa henkisen turvapaikan, täyttää mielen ilolla ja onnella. Vanhalla talolla on oma historiansa, niistä löytyy menneiden vuosikymmenien kerrostumia. Vanha talo ruokkii mielikuvitusta, laittaa miettimään, millaista elämää talossa on joskus eletty.

”Talo tuntui heti kodilta, henkii menneitä aikojaan, antaa turvaa.”

”Vanhoissa taloissa on sielua. Ne kutsuu luokseen, kuiskuttelee menneitä elämiään ja nivoo niitä yhteen uusien kanssa. ”

”Minusta on ihanaa vanhassa kodissa kuunnella Metrotyttöjä ja silittää pitsiverhoja, lattialankkujen narisessa jalkojeni alla.”

 

Vanhan talon haasteet ja ilonaiheet.

Haasteet.

Varmasti aikalailla suuri osa vanhojen talojen omistajista allekirjoittaa saman ison haasteen, kuin vanhoja taloja yksin huoltavilla naisillakin esiin nousi. Eli raha ja rempat. Vanhoissa taloissa riittää rahareikiä ja isoja remontteja. Myös yhtäkkiset ongelmat, kuten esimerkiksi kaivon jäätyminen tai lämmitysjärjestelmän sakkaaminen aiheuttavat päänvaivaa. Yksin kun omasta lompakosta kaiken rahan koittaa kaivaa, tulee pohja hyvin äkkiä vastaan. Se aiheuttaa huolta ja pelkoakin. Kuinka pärjää yksin? Kuinka pystyy toteuttamaan kaiken, mitä rakkaan kodin ylläpito ja huolenpito vaatii? Myös remonttien teettäminen maksaa ja niihin ei yleensä ole varaa. Talo on usealle meistä hyvin rakas ja sen rapistuminen rahan puutteessa aiheuttaa surua ja huolta.

Oma osaamattomuus koettiin osittain myös haasteeksi talon kunnossapidon kannalta. Vaikka me naiset ollaan pirun sitkaita, neuvokkaita ja aikaansaavia, kukaan ei osaa kaikkea ja apukäsille olisi välillä tarve. Esille nousi myös se, että remontin tekijöitä voi olla haastavaa löytää ja jälki ei ole aina sitä, mitä tilataan. Tukiverkostojen tilanne oli naisilla myös erilainen. Toisella saattoi olla tuttuja ja läheisiä, joilta saa apua ja neuvoja ja toisella saattoi tukiverkosto olla olematon.

Ennen kuin talon kanssa tulee tutuksi, sen materiaaleista, ”hengestä”, äänistä ja rakennustavasta, voi kaikenlaisia ”huolipeikkoja” käydä kuiskimassa korvaan ja pelottelemassa.

”Kaikki löytyvät virheet ja lahot ei tarkoita sitä, että kämppä on homeessa. Se on ollut yksi iso pelko, kun on lähipiirissä home-asuntoja ollut. Ekana vuonna pelkäsin kaikkea. Jokaista rapsahdusta, narinaa, savut sisälle pölähtämistä, vesivahinkoja, talon vajoomista, nokipaloja… you name it.”

Muunlaisiakin haasteita voi olla. Esimerkiksi työajat voi aiheuttaa ongelmaa talon lämmitykselle, kun ei ole ketään toista huolehtimassa tämänkaltaisista asioista.

”Suurin haaste lienee talvipakkasilla talon pitäminen lämpimänä.”

Ilonaiheet.

Voi kuulkaa, niitä on vanhassa talossa niin paljon! Jokaikisestä vastauksesta huokui se ilo, rakkaus, lämpö ja onni, jota naiset kokevat vanhoissa taloissa asumisestaan. 🥰

Luonto, piha, maisemat. Nämä koettiin isoiksi ilon aiheiksi. Oma piha tuo hyvää mieltä, koska siellä on tilaa touhuta ja hengittää. Eläimillä ja lapsilla on tilaa juosta ja leikkiä. Mielekkääksi koettiin kasvihuoneessa ja kasvimaalla touhuaminen. Voi tunnelmoida ja viettää aikaa kuistilla ja terassilla ympäröivää pihaa ja/tai maisemia katsellen. Se, mitä kodin ikkunasta näkyy, on hyvinvoinnin kannalta tärkeää niin kotona kuin työpaikallakin. Oma aamuni alkaa keittiön pöydän päästä, josta näkyy vastapäisestä ikkunasta metsä.

”Rakastan maisemaa, taivasta ja peltoja.”

Vapaus. Vapauden tunne, jonka oma vanha talo mahdollistaa on huikeaa. Täydellisen vastuun vastapainona on täydellinen vapaus. Vapaus tehdä omaa taloa koskevia päätöksiä. Vapaus toteuttaa itseään talon kautta, sisustaa, hörhöillä, olla juuri niin boheemi ja luova kuin haluaa. Maalata seinät vaikka turkoosilla tai pinkillä, istuttaa tuvan täyteen viherkasveja, piirtää pilviä kattoon, tehdä päätöksiä kysymättä tai neuvottelematta kenenkään kanssa. Nähdä oman työnsä jälki.

”Olen myös iloinnut oman käden jäljestä, oli se sitten siististi leikattu nurmikko tai pihasaunan vastamaalattu eteinen.”

 

Rauha ja turvallisuus. Oma vanha talo tarjoaa naisille rauhaa ja turvallisuutta. Se on turvasatama, kietoo syleilyynsä, ottaa vastaan lämmöllä ja pitää huolta. Se tarjoaa rauhaa, jota rivi- tai kerrostalossa ei voi saavuttaa.

”Oma rauha, ei tonttinaapureita on ilon aihe.”

”Kuinka rentouttavaa onkaan työpäivän jälkeen ajaa viiden kilometrin päähän omalle kodille pellon keskelle kuusiaidan taakse katseilta suojaan lämmittämään tynnyrisaunaa ja kuuntelemaan lukemattomien lintujen laulua.”

Uuden oppiminen. Vaikka vanhan talon pitkä ”todo” lista ja remppakohteet koetaan haasteeksi, on talo myös toisaalta opettanut naisille paljon.

”Uusien taitojen oppiminen on ollut yksi suurimmista ilonaiheista!”

On jouduttu etsimään tietoa ja opettelemaan asioita tekemällä. Se on antanut rohkeutta kääriä hihat ja tarttua toimeen. Se on tuonut myös onnistumisen kokemuksia, uskoa omaan kyvykkyyteen ja nostanut itsetuntoa. Kun osaa itse, löytää itsestä ihan uudenlaista vahvuutta. Vaikka kaikkea ei voi/osaa tehdä itse ja taloudellinen tilanne haastaa, niin ilonaiheksi nousi tunne itsenäisyydestä ja pärjäävyydestä. Taloon liittyvien teknisten haasteiden kampittaminen ja ns. ”miehisten töiden opettelu” tuottavat hyvää fiilistä.

”Uuden oppiminen on ollut erittäin palkitsevaa, tuntuu hyvältä, kun joka asiaan ei tarvitse miehistä apua.”

”Somea lukemalla oon oppinut myös sen, että tämmöstä vanhaa taloa voidaan korjata.”

Talon ominaisuudet. Iloa koettiin vanhojen talojen kauneudesta ja yksityiskohdista. Rakennusmateriaalit, uunit, kakluunit ja kaikki vanhaan talon pirteet jaksavat ilahduttaa.

”Tykkään näistä rakennusmateriaaleista, hirrestä ja punamullasta.”

”Talo on terve, koska se hengittää.”

”Persoonallisuus, kauneus, hengittävyys…”

Tämä kaunis ja kuvaileva vastaus kiteyttää aika ihanasti vanhaan taloon liittyviä, iloa tuottavia ominaisuuksia ja talon henkeen kuuluvia asioita.

”Suurimmat ilonaiheet on puuhella, pihasauna, hipsuttleu villasukissa puulattioilla, keinutuolissa viltin alla takan ääressä istuskelu, olohuoneen kulmaikkuna, kevätkahvit ystävän kanssa lasikuistilla tai ekat porraskahvit kesällä, hyttysikkunoiden asennus alkukesällä, vintin puuportaat joista yksi narahtaa, lasten äänet vintissä, kissan kehräys, iso piha, vanha keinu, ulkona kuivattu pyykki, raparperit, syreenit, omenankukat ja valkeat kuulaat. Se ihana tunne, joka pihaan ajaessa edelleen tulee. Se tunne, että on kotona.”❤️

Vanhan talon merkitys sitä huoltavalle naiselle.

Moni nainen kirjoitti siitä, kuinka vanhalla talolla on ollut isompi merkitys kuin olisi osannut odottaa. Kuinka se on koti isolla Koolla. Se tunne, että on kotona ja siellä missä kuuluukin olla, sitä tunnetta ei muualla ole ollut. Näitä, kuten monia muitakin vastauksia luin suuren liikutuksen vallassa.

Vanha talo toimii oppaana sisimpään. Kuulostaa ehkä erikoiselta mutta vanha talo voi toimia karttana omaan sisimpään. Sen avulla voi löytää aivan uusia puolia itsestään, hyväksyntää ja arvostusta itseä kohtaan. Sen avulla voi löytää erilaisen arvomaailman ja halun elää sen mukaisesti. Talon myötä voi myös löytää uusia mielenkiinnon kohteita. Sen avulla voi löytää itsestään perustavanlatuista onnentunnetta.

”Koen, että olen löytänyt itseni talon myötä. Olen hurahtanut huonekasveihin, sillä nekin viihtyvät talossa.”

”Minusta on tullut itsenäisempi, vahvempi ja onnellisempi.”

Vanha talo osana identiteettiä. Kodin, rauhan ja turvan voi toki tarjota muutkin asumismuodot. Se, mikä ajateltiin yhtenä isona asiana poikkeavan näistä asumismuodoista, on se, että vanhasta talosta tulee osa identiteettiä, omaa persoonaa. Omasta vanhasta talosta kantaa ylpeyttä. Ylpeys ja ilo nousevat myös siitä, että pärjää yksin. Identiteettiin on tullut vanhan talon myötä himppusen boheemiutta, hörhöyttä. Vanha talo liittää meidät samaan heimoon.

”Kerrostalokaksiossa kaikki tämä poistuisi identiteetistäni, olisin yksi sadastatuhannesta, tai enemmästä, yksineläjästä.”

”Elelen talossa sellaista elämää, josta nautin.”

Turvapaikka. Vanha talo ottaa suojaansa tarjoaa seiniensä sisällä turvan ja rauhan. Se tyynnyttää elämän melskeissä, työelämän paineissa. Itse olen kokenut omassa terveyshaasteessani talon turvapaikaksi, joka hoitaa minua kuten minäkin pyrin hoitamaan ja huoltamaan sitä. Vastauksista nousi myös terveellisen elinympäristön merkitys, ekologiset, hengittävät materiaalit.

Tunneside. Vanhaa taloa yksin huoltavan naisen ja talon välille muodostuu merkityksellinen rakkaussuhde. Vapaus, turva, talon historia, luonne ja sielu. Nämä kaikki edesauttavat muodostamaan ja vahvistamaan tunnesidettä taloon. Talolla voi olla tunnepuolella hyvin erityinen merkitys myös esim. läheissuhteiden kautta.

”Tämä koti on rakas, koska isä on talon itse rakentanut, paikka on kaunis, lapseni ja nykyään lapsenlapseni ovat viettäneet täällä kesänsä. Vanhempani tuhkat olen haudannut tänne omalle tontille.”

Historia. Vanhojen talojen historialla on merkitystä. Vastauksista nousi selvästi esiin, kuinka kiinnostuneita naiset olivat talonsa menneisyydestä. Se antaa kodille uutta perspektiiviä ja vahvistaa tunnesidettä taloon. On ihanaa olla osa talon historiaa, tarinaa. Päästä jatkamaan sitä omalla elämäntarinallaan. Myös remonttia tehdään historiaa kunnioittaen.

”En tiennyt, että se mikä puuttui, oli oma talo. Nimenomaan oma ja nimenomaan vanha talo, jolla on historia. Jolla on tarina, jota pääsen jatkamaan.”

 

Mitä vanhassa talossa yksin asuminen naiselta vaatii?

Halusin tietää, mitä vanhoja taloja yksin huoltavat naiset ajattelivat vanhassa talossa asumisen heiltä vaativan. Onko jotain sellaisia yhteisiä luonteenpiirteitä, yhteinen mielenmaisema, joka on meille ominaista?

Kärsivällisyys ja pitkäjänteisyys. Näitä todellakin tarvitaan. Koska kunnostukset ja remontit ovat kaikki riippuvaisia yhden ihmisen tuloista, ne valmistuvat hitaasti jos aina ollenkaan. Kaaosta ja keskeneräisyyttä on osattava sietää ja hyväksyä ne osana vanhan talon elämää. Yleensä on aina jokin paikka joka ”repsottaa”.

”Olen huomannut, että kiire ja kärsimättömyys ei sovi tässä talossa asumiseen.”

”Ei saa turhasta hötkyillä eikä hermostua.”

Rohkeus tarttua toimeen. Vanhaa taloa yksin asuttava naisen pitää uskaltaa tarttua työkaluihin, aloittaa tekeminen, selvittää monenlaisia pulmatilanteita, hankittava tarvittaessa apua jne. Se kysyy myös sisukkuutta yrittää ja opetella kerta toisensa jälkeen.

”Peukalo ei saa olla keskellä kämmentä.”

Boheemius ja luovuus. Vanhaa taloa yksin huoltavalle naiselle ajateltiin olevan eduksi tietynlainen luova hulluus. Itsessään jo vanhan talon hankkiminen on vaatinut heittäytymistä mutta koko elämäntapa vanhassa talossa on erilaista, kuin muissa asumismuodoissa. Omalla tavalla elämme vaatimatonta mutta kuitenkin henkisesti yltäkylläistä elämää. Erilaiset taloon liittyvät haasteet vaativat todellakin luovuutta, koska useasti taloudellinen tilanne on tiukka. Vanha talo myös itsessään ruokkii luovuutta ja tietynlaista hippityylistä elämäntapaa.

”Ei saa olla materialisti eikä pinnallinen eikä trendien perässä hiihtäjä.”

Erakkomaisuus ja hidas elämäntapa. Tämä nousi joissakin vastauksissa esiin ja koen tämän myös itse vahvasti. Oma rauha on äärimmäisen tärkeää ja sen vanhan talon elämäntapa voi mahdollistaa. Ensimmäiset naapurit saattavat olla pidemmän matkan takana ja kyläkeskukset tai kaupungit myös. Vanhassa talossa touhuaminen, rentoutuminen, kiireettömästä olotilasta nauttiminen vie monesti voiton kaupungin ja ravintoloiden hälinästä ja erilaisista riennoista. Elämäntavan muuttuminen saattaa myös muuttaa ystäväpiiriä. Ehkä tätä kautta myös löytyy se oma sisin, ydin, josta aiemmin kirjoitin.

”On pidettävä omasta rauhasta, erakkomaisuudesta.”

”Pitää viihtyä itsensä kanssa.”

”Koko elämänrytmi on ikäänkuin synkronoitunut talon kanssa, elämäntyyli rauhoittunut ja muuttunut paljon pehmeämmäksi.”

”Liian kiire ei saa olle minnekään, vanhassa talossa aika vähän niin kuin pysähtyy.”

Perinteikkyys ja ekologisuus. Vastauksista kävi hyvin selväksi, että vanhaa taloa yksin huoltava nainen arvostaa taloa, sen perinteitä ja rakennustapaa. Taloa kuunnellaan huolella, annetaan sille aikaa näyttää ominaisuutensa ja pyritään korjaamaan ja huolehtimaan siitä ekologisesti.

”Haluan, että talon kunnostustyöt tehdään mahdollisimman täysin kierrätysperiaatteella.”

”Uskon, että vanhan talon asukit arvostavat ekologisuutta, kiertotaloutta ja perinteisiä asumismalleja.”

Sisukkuus. Jollakin tavalla vastauksissa nivoutuu yhteen suomalainen sisu, Niskavuorelainen mentaliteetti. ”Eteenpäin, sanoi mummo lumessa!” tahtotila. Vanhaa taloa yksin huoltaessa, ongelmia on haastavampi selättää. Ei ole ketään, jonka kanssa jakaa taloudellista vastuuta mutta ei välttämättä myös ketään, jonka kanssa pohtia ja jakaa taloon liittyviä haasteita ja muita asioita.

”Se liiteri ei täyty silmiä räpäyttämäällä mutta myöskään saunan pesä ei syty yhtään sen paremmin vaikka kuinka kiukkuaa ja tihruttaa kyyneleitä (koettu on tämäkin!).

Luonnon arvostaminen. Kuten aiemmin kirjoitin, vanhan talon piha, maisemat ovat naisille ilonaiheita. Koettiin, että luonnon kunnioittaminen on erittäin tärkeä arvo, joka vanhassa talossa korostuu. Vanhan talon puutarhassa voi olla valmiina vanhoja lajikkeita, monenlaisia hyötykasveja, jotka innostavat istuttamaan, viljelemään ja säilömään. Itse koen, että talo itsessään ja elämäntapa tässä on herättänyt voimakkaammin henkiin oman luontosuhteeni, joka nuorena on ollut hyvin keskeinen osa minua. Olen olllut kuin tutkimusmatkalla omalla pihallani ja iloinnut voikukista, nokkosista, siankärsämöistä, kanervista, ratamoista, marjoista yms. joita piha on tarjonnut. Näiden myötä olen innostunut hortoilusta.

 

Mitä vanhassa talossa asuminen on opettanut?

Kuka minä olen. Tämä nousi vahvasti esiin myös tässä kohtaa. Vanha talo ohjaa vanhaa taloa yksin huoltavaa naista sukeltamaan itseensä, löytämään uusia puolia itsestään. Se vie eteenpäin sisäistä kasvua ja kehitystä, näyttää, mistä asioista itsessään haluaa luopua ja mitä vaalia ja voimistaa. Kuulostaa ehkä ihmeelliseltä asialta mutta näin se koettiin ja näin se on.

”Suurin opetus näin kiireiselle oinaalle on se, ettei mihinkään ole kiire.”

”Että viihdynkin ihan hyvin yksin, vaikka luulin toisin.”

”Olen oppinut suhteuttamaan asioita oikeisiin mittasuhteisiin. Olen oppinut näkemään kauneutta pienissä asioissa, nauttimaan pienistä asioista.”

”Talo on opettanut minua kuulemaan oman sisäisen ääneni, se on laittanut arvomaailmaani uusiksi, auttanut löytämään sisältäni uudenlaista voimaa ja iloa.”

”Rakastamaan oma rauhaa todella.”

Selviämistä. Vanhassa talossa asuminen on opettanut selviämistä ja sisukkuutta. On mentävä haasteita päin, ei voi kaivautua sohvan nurkkaan voivottelemaan…ainakaan pitkäksi aikaa. Asiat joutuu ottamaan vastaan asioina, miettimään erilaisia ratkaisuja ja välillä päättämällä päättämään, että tästäkin selvitään. Välillä pitää osata hakea myös apua, sekin on osa selviämistä.

”Selviämistä, tämä oli hometalo.”

”Olen oppinut uskomaan, että selviän itsekin vaikeimmistakin tehtävistä, että riittää, kun yrittää.”

”Olen myös oppinut pyytämään apua sellaisiin asioihin, joista en selviydy yksin.”

Taitoja. Vanhassa talossa yksin asuessaan väistämättä oppii erilaisia kunnostus- ja kädentaitoja. Pieniä kunnostustaitoja mutta myös suurempiakin asioita ja kokonaisuuksia. Pitää myös osata ottaa selvää monenlaisista käytännön asioista.

”On oppinut tekemään paljon itse remonttihommia, mikä on innostanut myös tekemään erilaisia käsitöitä.”

”Ihan perusasioita, miten ilmataan patterit, miten tilataan öljyä, mistä saa ostettua polttopuita…”

Luontosuhdetta ja ekologisuutta. Vanhan talon elämään kietoutuu luonto monella hyvin vahvasti. Opitaan kunnioittamaan sen monimuotoisuutta, puhtautta ja sitä, mitä se meille tarjoaa hengen ja kehon ravinnoksi. Vanhassa talossa vuodenaikojen vaihtelu korostuu esim. lämmityskauden alkaessa. Osa naisista koki oppineensa ekologista elämäntapaa ja kierrätystä. Luontosuhteen vahvistuessa, nousee halu myös elää ekologisemmin. Kuten aiemmin kirjoitin, oma luontosuhteeni on vahvistunut ja kiinnostus luonnon hyötyihin kehon, mielen ja hengen tasolla ovat nousseet tärkeiksi.

Ajatuksia tulevaisuudesta talon suhteen.

Loppuelämän koti. Osa naisista koki, että haluaa asua nykyisessä talossaan loppuelämänsä.

”Tulevaisuudelta toivon, että voisin elää täällä loppuun asti.”

”Olen kotona, vihdoin. Ja tässä talossa tahdon elää lopun elämääni.”

”Elellään sovussa ja terveydessä, mahdollisesti jotain renkiäkin siihen vois katella jos siltä tuntuu.”

Suurin osa naisista eli talossaan ajatuksella ”päivä kerrallaan”. Talosta oltiin valmiita luopumaan jos sellainen tilanne eteen tulee. Mahdolliseen talosta luopumiseen vaikuttivat talouteen liittyvät asiat sekä oma terveys ja työkyky, huoli talon rapistumisesta, elämäntilanteiden muutokset.

”Muutan pois kun huvittaa tai jokin esim taloudellisesti ylioimainen katastrofi tapahtuu.”

”Jos joskus myyn, toivon talon saavan hyvät asukkaat, jotka kuuntelee, mitä talolla on kuiskittavaa.”

Muutama nainen pohti myös sitä, että olisi valmis luopumaan talostaan jos/kun omat lapset haluaisivat siihen muuttaa.

”Poikani perhe on kiinnostunut ostamaan taloni ja muuttamaan kaupungista maalle.”

”Asun tässä niin kauan kuin sen hoitaminen jaksaa innostaa tai jos joku lapsista haluaa asettua tähän.”

Toinen vanha talo ja/tai asumismuoto. Muutamassa vastauksessa tuotiin esiin, että itselle riittäisi nykyisen vanhan talon tilalle pienempi vanha talo, ”mummonmökki”.

”Minulle jää mökkini vanhoine hirsiseinineen ja kenties pieni kaupunkiasunto.”

”Pikkuhiljaa on herännyt ajatus myös jostain mummonmökistä, mistä olisi näkymät pelloille tai veden äärelle kauempana keskustasta.”

”Toisaalta houkuttaisi jo kaupunkiin muutto muutaman vuoden päästä.”

Remontit. Tulevaisuudessa oli ajatuksena myös tehdä remontteja taloon ja uusia sisustushankintoja sekä laittaa pihamaata kuntoon.

”Haaveena olisi saada yläkerta asuttavaan kuntoon, edes kesäkäyttöön.”

”maltilla harkiten pientä pintaremonttia, lisää syreenejä pihale.”

”Pyöreä pöytä keittiöön, keltainen nojatuoli.”

”Toteutan tekemissäni remonteissa haaveitani.”

”Hiljalleen taloa vähän remontoin, asumisen ohessa.”

”Omavaraisuutta vois harjoittaa kesäisin entistä enemmän. Paikkaillaan tarpeen vaatiessa niin taloa kuin sen emäntääkin.”

 

Lopuksi

Voe mahoton! Minä olen itkenyt, nauranut ja kokenut myötätuntoa lukiessani naisten vastauksia. Ei voi muuta kuin todeta, että kyllä me olemme omanlainen heimomme. Se, että yksin asuu ja huoltaa vanhaa taloa, alkaa tähän savottaan, vaatii rohkeutta. Yksin taloudellisesti vastuussa oleminen ja talon tarpeista huolehtiminen vaatii suurta rakkautta vanhaa taloa kohtaan. Se vaatii sisua ja periksiantamattomuutta.

Kun itse tekee kaiken, ottaa vastaan talon ”kiukuttelun”, joutuu keksimään ratkaisut ja tekemään paljon itse niitä ns. miehisiä töitä, oppii paljon myös itsestä. Voi löytää itsestä uudenlaisia voimia ja taitoja ja saada uudenlaista omanarvontuntoa. Voi olla, että joutuu myös kohtaamaan omia vääränlaisia uskomusmalleja itsestään; ”minä en osaa”, ”minusta ei ole mihinkään”, ”minä en pärjää”.

Ja vaikka huolta ja pelkoa on välillä omasta jaksamisesta ja taloudesta, vanha talo on koti, jolla on sielu. Se hengittää, muuttuu. Se sopeutuu vuodenaikoihin siirtämällä kosteutta ja ilmaa (jos hyvin tehty ja säilynyt). Siihen syntyy rakkaussuhde ja se sisäinen tunne siitä, että on kotona. Vanha talo ja elämäntapa siinä on osa minuutta, osa identiteettiä. Jotain, mitä muissa asumismuodoissa ei tavoita. Oma kokemukseni on se, että rivitalossa asuessani ikäänkuin kutistuin, tunsin levottomuutta ja luovuuden lukittautumista. Täällä olen pystynyt hiljalleen kasvamaan omaan voimaani ja luovuus on saanut siivet. Talo pitää huolta minusta kuten minäkin pidän huolen siitä.

Minä uskon vahvasti, että on olemassa ”vanhan talon geeni” ☺️. Se voi olla hyvin aktiivisena lapsuudesta asti tai piilevänä aktivoituen myöhemmin aikuisuudessa, kun pääsee/joutuu vanhan talon vaikutuspiiriin. Vanha talo ikäänkuin kutsuu luokseen omalla energiallaan tällaisen geenin omaavia ihmisiä. Sen kutsun voi kokea hyvinkin voimakkaana sisimmässään.

”Vanha talo on kuin kissa, joista sanotaan, että niitä ei valita, ne valitsevat kotinsa ja ihmisensä itse. Vanha talo valitsee asukkaansa, kutsuu niitä.”

”Ihan sama, mitä tulisi, tiesin, että talo oli valinut minut.”

Kuten lukiessa huomasit, vastaukset limittyivät ja lomittuivat toistensa kanssa ja useassa kohdassa nousivat esiin samankaltaiset asiat. Naisten kokemukset ja ajatukset ovat myös sellaisia, jotka varmasti pätevät suurelta osin ihan yleisestikin ihmisiin, jotka asuttavat vanhaa taloa. Mielenkiintoista olisi myös kuulla, onko vanhoja taloja yksin huoltavilla miehillä osittain samankaltaisia ajatuksia ja tuntemuksia.

Vaikka vastauksia ei hirveästi tullut, oli niiden aukikirjoittaminen kohtuu työlästä. Tässä olisi mielestäni upea tutkimusaihe jollekin opiskelijalle. Tutkia vanhojen talojen asukkaiden kokemuksia elämästään liittyen taloon, sen merkitystä hyvinvoinnille, arvoille, perheelle. Olisiko kokemukset pääasiassa positiivisia vai negatiivisia? Kokeeko kaikki tällaista vankkaa tunnesidettä taloonsa? Onko meitä enemmänkin, jotka ovat aina tienneet olevansa vanhan talon asukkaita. Kuinka paljon on ihmisiä, joille vanha talo ei ole tuonut näin hyviä ja ihania asioita? Niitä, jotka ovat katuneet vanhan talon ostoa ja luopuneet siitä.

Toivoisin sydämessäni, että maaseuduillamme tyhjillään olevia vanhoja taloja arvostettaisiin enemmän ja valtio jotenkin tukisi niiden kunnostamista ja tukis ihmisiä, jotka haluaisivat maaseudulle vanhohin taloihin muuttaa. Ruotsi on laittanut tässä asiassa rattaat pyörimään ja Norjassa tuetaan verovaroin syrjäseutuja, jotta ne pysyisivät asuttuina. Muutaman asiaan liittyvän lehtijutun löydät täältä ja täältä.

Minä kiitän lämpimästi kaikkia naisia, jotka kysymyksiini vastasivat. Olette huikeita, ihania naisia! Toivon teille voimaa ja rohkeutta elää juuri omannäköistä- ja kokoista elämää. Ja kaikki, jotka vanhoja taloja rakastatte ja hoivaatte kunnioituksella ja rakkaudella, teette arvokasta työtä!

“Jokane vanh talo o hyväntoivonniämi. Jokane vanh akkuna huuta: Mul o ollu onni mukan! Jokane vanh ovi juhli: Olen kohtalon lempilaps! Tuli ei viäny. Myrsky ei hävittäny. Sota ei painanu polvilles. Ei uure mailma uus tuul puhaltanu karta reuna ylitte. Hyvä tuuri tarttu. jokane ko rakasta vanha talo saa palan siit ilost. Tilkku onnettar silkkihame helmast o sil tyyny al.”

– Heli Laaksonen-

Olisi mukava kuulla ajatuksiasi, mitä teksti sinussa herätti. Voit kirjautua ja kommentoida, jättää mielipiteesi, terveisesi sivun alaosaan latautuvaan kommentointikenttään.

Iloa ja valoa!

Terveisin vanhan talon nainen, Anu.

 

RELATED POSTS

Herättikö ajatuksia, mielipiteitä?