x

Eläköön!

Kirjoitettu facebookiin 4.5

Minulla on tänään juhlapäivä! Olen viime yönä nukkunut 10 tuntia muutamalla heräämisellä, joiden jälkeen sain pian unen uudestaan. Tällaista yötä, kokemusta, olen odottanut yli vuoden. En oikeastaan edes muista, milloin olen nukkunut näin syvästi, pitkään ja ilman monia heräämisiä. Olo oli hyvin hämmentävä, kun aamulla heräsin ja kello oli yli 9. Miten voikaan olla kiitollinen asiasta, joka monelle on itsestäänselvyys ja helppo asia; nukahtaminen ja nukkuminen.

Ja ihan kuin sään haltijat olisivat tuoneet lahjan tämän kunniaksi, on tänään ollut täällä Oulun seudulla hyvin keväisen lämmin päivä auringonpaisteessa. Istuin ensimmäisen kerran tälle kevättä pihamökin edustalla aamukahvilla, kuunnellen lintujen konserttia kyyneleiden valuessa poskilla. Niin täynnä kiitollisuutta, onnea ja iloa olin. Vaikkakin on kyse vain yhdestä yöstä, antaa se valtavasti lisää uskoa ja luottamusta siihen, että asiat järjestyy, pystyn etenemään ja olen toipumassa koko ajan. Uskon, että keho on alkanut vastaamaan positiivisesti kaikkeen, mitä olen sen eteen tehnyt mielen ja hengen tasolla ja ravinnon kautta.

Olen tänään saksinut pensasaitaa, laittanut mahlaa juoksemaan ja hieman haravoinut. Välillä pysähdyn katselemaan sinitiaisten kisailua ja nokkosperhosten lentoa ja kuuntelemaan punarintoja ja peipposia, joilla on ihan uskomattoman monipuolinen konsertti. Myös kärpäset ovat heränneet. Maata rapsutellessa huomaan jälleen pieniä taimien alkuja, joita en osaa nimetä vielä. Ihanaa nähdä oman käden jälki. Pihatyöt tuovat niin paljon iloa päiviini.

Elän nyt toista kevättä tässä kodissa. Olen kokenut hyvin vahvasti, että tämä talo ja piha hoitavat ja pitävät huolta minusta yhtä paljon kuin minä hoidan ja pidän huolta niistä. Koen myös, että olen tämän kodin myötä löytänyt jälleen todella vahvan luontoyhteyden kasveihin, puihin, eläimiin. Yhteyden, joka minulla on lapsena ollut vahvana. Olen pienenä ollut suuresti kiinnostunut eri eläimistä ja luonnossa liikkumisesta. Olen kirjoitellut vihkoja eri eläimistä ja niiden tavoista, käynyt kiikaroimassa lintuja, tunnistanut erilaisia kasveja ja rämpinyt metsissä ja rannoilla. Ystäväni kanssa pidimme eläinkerhoa. Meillä oli lemmikkeinä sammakoita, kolmipiikkisiä, sukeltajia, perhosia jne. Osa tietenkin kuoli, vaikka meillä oli hyvä tarkoitus pitää niitä lemmikkeinä ja yritimme järjestää luonnonmukaiset olot. Kumma, jos ei kolmipiikit menestyneet akvaariossa .

Viime kesänä, kun olin pudonnut unettomuuteen, iloa toivat oma piha ja läheinen luonto…ja tuovat sitä yhä. Mutta varsinkin silloin, ensimmäistä kesää täällä, olin todella onnellinen omasta pihasta ja mielenkiinnolla seurasin, mitä kaikkea pihalla kasvaa. Hortoilija ja omavaraistelija minussa oli herännyt jo muutamia vuosia aiemmin yhä enemmän ja enemmän mutta viime kesänä se nousi horroksesta kokonaan. Luonto on parantanut mieltä ja sielua ja tilanne kehossa on laittanut etsimään luonnollisia keinoja, joilla olen lähtenyt itseäni hoitamaan. On ollut aikaa tutkia, lukea ja kokeilla. Luonto, sen hyötykäyttö lääkinnällisiin tarkoituksiin, ruoan ja kaikenpuolisen hyvinvoinnin suhteen on rajaton ja äärettömän mielenkiintoinen.

Tänään nostin ulkona maljan elämälle! Maljassa mahlalla ”lantrattua” keppisoppaa .

Iloa ja valoa viikkoosi! Nautitaan luonnosta, nyt jos koskaan sen tervehdyttävä ja stressiä vaimentava vaikutus on tärkeää.

23.6.2020

RELATED POSTS

Herättikö ajatuksia, mielipiteitä?