Kirjoitettu facebookiin 3.6
Hyväksyn, hyväksyn, elämä on yhä monien asioiden ja tilanteiden hyväksymisen opettelemista.
Unettomuudesta eteenpäin meneminen ei ole suoraviivainen ylöspäin etenevä viiva, ainakaan minulla. Se on siksak käppyrää, jossa välillä on syviä notkahduksia. Se on hyvinhyvin loivaa käyrää, vaikka toivoisin sen olevan jotain ihan muuta. Hyvien öiden jakson jälkeen tuli siis jälleen notkahdus ja yöt olivat välillä jälleen aika haastavia.
Suurin ongelma minulla on ollut se, että en nukahda syvään uneen, siihen ihanaan tiedottomuuden tilaan, josta heräisin aamulla palautuneena ja ravittuna ja virkeänä. Vaikka kroppa on ihan julmetun väsynyt, eivät aivot ns. ”sammu”. Jossain vaiheessa vaivun kevyeen uneen, jossa ympäristön äänet häviävät mutta olen tavallaan tietoinen siitä, että en nuku. Näen hirvittävästi sekalaisia unia, jotka muistan havahtuessani hereille yöllä useamman kerran. Yleensä havahtumiset tapahtuvat klo 2-4 välillä ja ihan tuurissaan on, saanko sen jälkeen nukahdettua uudelleen vai en vai nukunko lyhkäsiä, horteisia pätkiä. Aamulla herään itsestään 6.30-8 välillä. Varsinkin viime kesänä, kun unettomuus oli pahimmillaan, säpsähtelin mm. jääkaapiin ääniin. Kehossa kävi joka napsahduksesta kuin sähköisku, niin ylikierroksilla hermosto oli. Välillä sitä on vieläkin useamman huonosti nukutun yön jälkeen. Myös sydämen tykytykset ovat arkipäivää ja lievät päänsäryt.
Välillä on äärettömän raskasta yrittää luottaa ja toivoa illalla nukkumaan käydessä, että syvä uni armahtaisi minut tulevana yönä ja aamulla todeta, että näin ei ole käynyt. Uskoa siihen, että minä tulen vielä osaamaan vanhan taidon uudestaan. Toisaalta hyvät jaksot ja nuo 10 tunnin yöunet toivat uskoa siihen, että kroppani kyllä osaa nukkua. En vain ole saanut sitä ”juurta” kiinni, joka toisi pysyvämmän ja vahvemman sysäyksen eteenpäin menemiseksi.
Niinpä minä hyväksyn, joka aamu, joka päivä asian sellaisena kuin se on. Elämän tällä hetkellä sellaisena kuin se on. Hyväksyn, että olotilani on tänään juuri tällainen. Hyväksyn ja teen itseni hyväksi tänään, mitä voin. Voin aamulla itkeä pahaa oloa pois huonon yön, turhautumisen, pettymyksen vuoksi. Mutta se helpottaa, menee ohi ja sen jälkeen on tilanne helpompi hyväksyä. Voisin jäädä tunteeseen vellomaan, joskus harvoin niin käykin mutta en halua jäädä vellomiseen. Tiedän, että se ei kanna, se ei johda mihinkään. Huonoina hetkinä ajatukset kiertyvät helposti pelon ympärille: mitä jos tämä ei menekään ohi, mitä jos sairastun pahemmin, mitä jos… Yhä uudelleen on valittava se, elääkö pelosta ja turvattomuudesta käsin vai rakkaudesta, kykeneekö käsittelemään pelon tunteen, turvattomuuden tunteen, rakentamaan sisäisen turvan itselleen, kiinnittää huomion rakkauteen ja luomaan itselleen uusia ajatuksia ja tunnetiloja. Harjoittelemalla olen tätä hiljalleen opetellut.
Vaikeina aamuina surun ja turhautumisen jälkeen keskityn maadoittamaan itseni, vahvistamaan energiaani ja keskityn kokemaan kiitollisuutta. Nämä ovat minulle hyviä reittejä rakkauteen ja iloon. Teen qigong harjoituksia, jos jaksan niin hypin trampalla, kuuntelen musiikkia ja tanssin tai hiljennyn katselemaan metsää ikkunasta tai keskityn jonkin tekstin ääreen. Me luomme joka päivä itseämme, tulevaisuuttamme. Se, millaiseksi oma päiväni muodostuu, siihen voin kuitenkin suuresti vaikuttaa. Jos se menee väsymyksen vuoksi sohvan pohjalla, joudun sen hyväksymään. Vastustus luo lisää kärsimystä. Niinpä teen itselleni sohvan nurkkaan lämpmän pesän, laitan kynttilän palamaan, keitän teetä ja keskityn hyvään kirjaan, podcasteihin, elokuvaan yms. Se on vain yksi päivä muiden joukossa….ja sekin menee ohi.
Hyväksymisestä kirjoittaessani, en tarkoita sitä, että pitäisi hyväksyä vaikkapa huono kohtelu, väkivalta, alistaminen tai muut ”ei-hyväksyttävät” asiat. Tarkoitan tässä sitä, että elämässä on asioita, tapahtumia ja ihmisiä, joihin emme aina voi vaikuttaa eikä meidän tarvitsekaan yrittää vaikuttaa ja muuttaa. Sen sijaan, että huolehtisimme itsemme kipeäksi näistä asioista ja käyttäisimme aikaamme ja energiaamme niihin, on koitettava keskittyä vaikuttamaan ja muuttamaan niitä asioita, mitä voimme. Yleensä se näkyy peilistä.
”Suotakoon minulle tyyneyttä hyväksyä asiat joita en voi muuttaa,
rohkeutta muuttaa mitkä voin ja
viisautta erottaa nämä toisistaan.”
