x

Kroonisen unettomuuden fyysisiä oireita

Kirjoitettu facebookiin 6.3.2020

Usea krooninen sairaus tai terveydentilan häiriö koskettaa kaikkia elämänalueita, fyysistä, psyykkistä, sosiaalista ja henkistä puolta. Niin tekee myös kroonistunut unettomuus. Mikään ihmisyyden osa-alue ei jää suojaan, haavoittumattomaksi. Jokaista koetellaan vuorollaan, päällekkäin, kaiken ollessa välillä ”myrskyn hyrskyn”.

WHO:n eli Maailman terveysjärjestön mukaan aikuisen tulisi nukkua 7-8 tuntia vuorokaudessa yhtäjaksoista ja hyvälaatuista unta ylläpitääkseen sekä fyysisen että psyykkisen kuntonsa. Jokainen on varmasti jossain elämänsä vaiheessa kärsinyt huonoista yöunista ja tietää, mitä jo muutama huonosti nukuttu yö tekee elimistölle ja mielelle. Muutamista öistä elimistö kuitenkin palautuu nopeasti. Se, mitä viikkojen, kuukausien unettomuus tekee ihmiselle on tietenkin yksilöllistä mutta jokaisen kohdalla seuraukset ovat varmasti suuresti elämänlaatua heikentäviä.

Poimin tähän karkeaa listausta siitä, mitä unettomuus voi elimistössä ja psyykessä aiheuttaa.
Fyysiset seuraukset;
-kohonnut verenpaine
-tyypin 2 diabetes
-sepelvaltimosairaus
-sydän- ja verisuonisairaudet
-eteisvärinä (uniapneassa yleisempi)
-aivohalvauksen riski kasvaa
-pitkäaikaiset kiputilat
-immuunijärjestelmä romahtaa, josta seuraa infektioalttius
-metabolinen oireyhtymä
-elimistön krooninen matala-asteinen tulehdustila
-keskittymis-ja oppimisvaikeudet
-muistin heikkeneminen
-muuttaa aineenvaihduntaa, josta seuraa nälän tunne ja halu käyttää nopeasti imeytyviä hiilihydraatteja seurauksena lihominen.
-palpitaatiot
-sisäinen värinä, hermoston ”tikkuaminen”
-päänsärky
-aivosumu
-päiväväsymys

Psyykkiset seuraukset;
-depressio
-kohonnut kuolleisuus ja itsemurhariski
-ahdistus
-tuskaisuus
-syyllisyys
-häpeä
-itkuisuus
-alakulo
-voimattomuus
-aloitekyvyttömyys
-stressinsietokyky alenee
-altistus masennustiloille

Muuta:
– vaikuttaa ajokykyyn, suurentaa siis liikenneonnettomuusriskiä
– onnettomuus ja tapaturmariski nousee
Näihin edellisiin liittyy unettomuuden lisäksi vahvasti käytettävät unilääkkeet, jotka yleensä ovat perinteisiä bentsodiatsepiinija ja bentsodiatsepiinijohdannaisia.
– altistaa alkoholin liikakäytölle
-kaventaa sosiaalisia suhteita
-aiheuttaa taloudellista ahdinkoa
-suurentaa työkyvyttömyyseläkkeelle joutumisen riskiä

Huh huh ja apua! Siinäpä varmaankin ensimmäinen reaktioni, kun netistä näitä luin ja sisäistin. Kaikki tämä aiheutti aluksi tuskaisuutta, ahdistusta ja ennen kaikkea pelkoa. Miten tulen selviämään, mitä tästä aiheutuu pitkässä juoksussa? Kestääkö elimistöni vai aiheutuuko tästä jotain peruuttamatonta ja vakavaa? Kestääkö pääkoppani, tulenko enää koskaan entiselleni, mitä jos tilanne jatkuu vuosia enkä löydä ulospääsyä? Millainen äiti kykenen olemaan lapsilleni, kuinka tämä heijastuu heihin?

Paljon avoimia kysymyksiä ilman vastauksia, paljon pelkoa. Viimeisinä kuukausina lehdissä on kirjoitettu paljon unettomuudesta ja tietenkin hyvä niin, että tätä kasvavaa ”kansansairautta” tuodaan esiin ja annetaan tietoa. Sen jälkeen, kun olin lukenut ja hankkinut itselleni tarvittavan tiedon, tein kuitenkin päätöksen olla enää lukematta aiheesta kirjoitettuja artikkeleita. Halusin tavallaan suojata itseäni, olla keskittämättä huomiotani niihin ja negatiivisiin tunteisiin, joita ne itsessäni aiheuttavat. Halusin tilanteen raskaudesta huolimatta koittaa keskittyä positiivisiin asioihin, jotka tuovat ilon ja onnen tunteita. Asioihin, jotka antavat toivoa ja luottamusta tulevaan. Päätin pyrkiä kiitollisuuteen.

Itse olen kokenut hyvin erilaisia fyysisiä oireita. Yksi niistä on hermoston ”tikkuaminen” ja säpsyminen eli sympaattinen hermostoni oli ylikierroksilla. Varsinkin unettomuuden alkuvaiheessa keho säpsyi nukkumaan mennessä pienestäkin äänestä, ihan kuin olisi saanut sähköiskun. Nämä ovat onneksi loppuneet eli sen verran olen saanut eri harjoituksilla ja hoidoilla hermostoa rauhoitettua. Käytän kuitenkin yhä korvatulppia. Kehossa tuntuu sydämen syke sormenpäitä ja varpaita myöten ja kuuluu huminana ”pään sisässä”.

Lievät ja välillä kovemmatkin päänsäryt ja jomotukset ovat lähes jokapäiväinen seuralainen. Silmät ovat karkeat ja ”hiekkaiset”. Unettomuuden alkuvaiheessa, kun illalla laittoi silmät kiinni, ei enää tiennyt, kuinka silmien tulisi luomien alla olla! Eli luomet oli kiinni mutta silmät auki. En osaa tätä oikein kuvailla mutta kokemus oli hyvin erikoinen.

Hengittäminen on välillä raskasta ja kävelyllä olen joutunut välillä laahustamaan askel kerrallaan, koska syke nousee pienestäkin rasituksesta. Ei puhettakaan, että voisin harrastaa raskasta liikuntaa. Palpitaatiot ovat välillä olleet kovia ja minulla on ollut välilyöntejä. Tammikuun alussa oli unettomuuden kanssa parempi vaihe ja sain nukuttua kohtalaisia määriä (joka minulle on noin 4 tuntia putkeen), silloin myös palpitaatiot hävisivät. En ole välillä kyennyt nukkumaan vasemmalla kyljellä, koska se tuntuu pahalta. Tällöin sydän joutuu enemmän ”ahtaalle” ja syke ja palpitaatiot tuntuvat voimakkaammin. Minulta on otettu EKG ja siinä kaikki oli kuitenkin hyvin.

Välillä muisti takkuaa, keskusteluista ei jää mieleen aina asioita. Sanoja on hukassa. Saatan keittiöstä lähteä olohuoneeseen hakemaan jotain, enkä enää olohuoneessa muista, mitä olin hakemassa. On päiviä, jolloin en uskalla lähteä auton rattiin. Ihmishälinässä ja isoissa kauppakeskuksissa oleminen on vaikeaa enkä yleensä ole pystynyt kuin piipahtamaan niissä jos on ollut pakko. Ihmisjoukoissa ja isoissa tiloissa tulee helposti huono ja ”heijaava” olo.

Viime keväänä olen viimeksi kokenut olevani oma itseni. Sitä elää jatkuvasti tietynlaisessa usvassa, välillä kuin jossain itsensä ulkopuolella, ollen irti omasta ”keskuksestaan”. Aivosumu on jatkuva seuralainen ja kaipaan sitä ihanaa selkeyttä ja eloisaa ja energistä oloa, jota joskus olen kokenut. Kunpa voisikin illalla nukahtaa saman tien painaessaan pään tyynyyn ja aamulla herätä virkeänä muistamatta yöstä mitään!

Tässä pääosin läpikäytynä kroonisen unettomuuden fyysisiä ja psyykkisäkin seurauksia yleisesti ja omalta kohdaltani. Kuulostaa karulta ja sitähän se onkin. Uni on elinehtomme ja tästä kun pääsen eteenpäin, en unta, lepoa ja palautumista tule laiminlyömään enää, vaan kunnioittamaan suuresti yhtenä elämän energiaa ylläpitävänä voimana. Kuitenkin toivo, usko ja luottamus elää minussa ja tässä tuvassa yhä voimakkaana, vaikka niitä on koeteltu suuresti aika ajoin. Tämäkin menee ohi…ja silloin olen yhtä kokemusta rikkaampi ja vahvempi. Silloin olen löytänyt itsestäni roppakaupalla uutta, päässyt irti turhasta kuormasta ja saanut elämääni asioita, joita en ilman tätä kokemusta olisi saanut.

Ja jokaisesta päivästä, johon saan aamulla nousta, olen kiitollinen.

Iloa ja valoa!

RELATED POSTS

Herättikö ajatuksia, mielipiteitä?