x

Ihmettelyä elämästä❤️

Lisätty facebookiin 30.1

Tänään on ollut ihmeellinen päivä. Olen ollut ylitsepursuavan täynnä kiitollisuutta ja rakkautta tätä elämää kohtaan. Olen tehnyt pitkään henkistä ja fyysistä prosessia toipumisen eteen ja tammikuussa on ollut jälleen vaikeaa mutta tällä viikolla on tapahtunut henkisesti paljon.

Olen käynyt kehohoidoissa ja kuunnellut Terveyssummitin asiantuntijahaastatteluita. Tänään oli vuorossa Tommy Hellsten, jonka haastattelu upposi ja resonoi jossain todella syvällä. Se aukaisi kyynelkanavat ja tuntuu, että jotain huuhtoutuu niiden mukana pois.

Minulla on pitkään ollut usko Korkeampaan Voimaan. Sitä voi kutsua nimellä Jumala, universumi, maailmankaikkeus jne. Joillekin se on luonto, vertaisryhmät, 12 askeleen ohjelma jne. Uskon siis siihen, että jokin meitä täällä kantaa ja ohjaa, jos vain avaudumme ja antaudumme sen ohjaukselle. Jokin tietää monesti minua paremmin, mitä minä tarvitsen. Eikä se yleensä ole sama asia, mitä minä haluan🙂

Haastattelussa Tommy kertoi, kuinka vaikeudet ja vastoinkäymiset eivät tule rikkomaan meitä vaan opettamaan. Ja jos ei kerrasta opi, niin varmasti tulee samankaltaisia oppimiskokemuksia lisää. Eli ihminen saattaa lyödä päätänsä seinään usean kerran ja haukkua seinää, koska se on väärässä kohdassa.
Kärsimyksessä lisää kärsimystä tuottaa katkeroituminen elämälle, vastustaminen. Vasta tosiasioiden hyväksyntä pehmentää kärsimystä ja häivyttää vastusta ja antaa mahdollisuuden oppia sekä itsestä että elämästä.

Tommy puhuu paljon rakkaudesta, joka on kaiken olemisen ydin. Rakkaus ei kuitenkaan tunkeudu, se odottaa kutsua. Jotta rakkaus voi meihin astua ja saada tilaa, on kyettävä kohtaamaan heikkoutensa. Heikkoutensa kohtaamisesta nousee oikeanlainen vahvuus. Oman heikkoutensa tunnustaminen ja näkyväksi tekeminen saa egon väistymään, jolloin rakkaudelle tulee tilaa. Pelko ja sisäinen turvattomuus ruokkivat egoa ja ne pyrkivät kompensoitumaan ulkoisella kontrollilla. Rakkaudessa on kuitenkin turva.
Kulttuurimme on vahvasti häpeään perustuva ja vahvuus perustuu heikkouden kieltämiseen ja kokemukseen siitä, että rakkaus pitäisi jotenkin ansaita. Tämä opitaan varsinkin niissä perheissä, joissa eletään jonkin negatiivisen ilmiön vaikutuksen alla.

Itseksi tulemiseen ja rakkauden tilaan pääsemiseen tarvitaan siis usein synnytystuskia. Elämä ei tahdo minulle pahaa vaan hyvää mutta joskus se tapahtuu kolhimisen kautta. Kontrollin menettämällä ja heikoksi tulemsella, pääsee läsnäolon tilaan ja siinä tilassa alkaa myös toimimaan intuitiomme, joka ei koskaan ohjaa meitä harhaan. Se, mitä koen, on ainesta uuden syntymiseksi minussa, prosessiin ja kivun kokemiseen on vain suostuttava.

Näitä asioita olen paljolti käynyt tässä viimeisen vuoden aikana lävitse. En ole kysynyt koskaan, miksi minä sairastuin vaan ajatellut, että “miksi en minä siinä missä joku muukin”. Usko ja luottamus on välillä ollut koetuksella mutta loppujen lopuksi vahvistuneet ja uskon vakaasti, että kokemuksillani on taroitus, jota on vielä kokonaisuudessaan kykene näkemään. Olen oppinut hyväksymään asiat, sellaisina kuin ne ovat ja pyrkinyt elämään hetki ja päivä kerrallaan. ilo, onni, toivo, luottamus ja kasvava rakkaus ovat olleet pohjaväreenä tällä matkalla.

Nämä ovat asioita, jotka puhuttelevat minua ❤️

 

“Paikka, jossa voin muuttaa maailmaa, on sisälläni.”
“Hyväksynkö ja hyväksytäänkö minut “itsenäni” vai sellaisena “jollaiseksi itseni teen”.
-TH-

21.6.2020

RELATED POSTS

Herättikö ajatuksia, mielipiteitä?