Onko olemassa sattumia vai onko jokainen tapahtuma jonkin polun alkupää? Onko jokainen lyhytkin kohtaaminen merkityksellinen? Mitä kaikkea voi pienestä hetkestä toisen ihmisen kanssa syntyä? Ohikiitävistä hetkistä, ajatusten vaihdosta, syvemmistä tarinoista. Mitä tarkoittaa ja mihin johtaa itsensä näkyväksi tekeminen? Omana itsenään, haavoittuneena, kolhiutuneena, herkkänä vailla tarvetta piilotella.
Vaikka tänä syksynä on unettomuus jälleen kurittanut, on tapahtunut myös huiman mielenkiintoisia asioita. Juuri silloin, kun vähiten odottaa :). Ensinnäkin olen saanut tutustua sekä kasvotusten, että somessa mahtaviin ihmisiin. Olen saanut jakaa ajatuksia, ottaa vastaan hoitoja ja jakaa omaa kokemustani ja tietämystäni. Olen saanut ihanaa palautetta kirjoituksistani ja käydä syvällisiä, oivalluksia tuottavia keskusteluja.
Mutta jännintä, mitä nyt kuukauden sisään on tapahtunut, on lehtihaastattelu. Minuun otti syyskuun puolessa välissä yhteyttä Kotilieden toimittaja. Hän oli löytänyt kotisivuni ja piti tavastani kirjoittaa. Lehteen oli tulossa juttua unettomuudesta ja siihen etsittiin kahta ihmistä kertomaan omaa kokemustaan. Toimittaja pyysi minua juttuun mukaan ja minähän suostuin heti :).
Halusin olla osaltani kertomassa unettomuudesta ja uupumuksesta, alkavathan ne olla jo kansantautejamme. Haasteita, jotka koskettavat monen montaa ihmistä ja perhettä ja joita korona-aika on lisännyt ja tulee lisäämään. En usko tabuihin, uskon asioiden ja kokemusten jakamiseen. Uskon, että asioiden näkyväksi tekeminen, niistä kertominen voi lisätä hyvinvointia, se voi antaa peilipintaa, ehkä rohkeutta tunnistaa omaa tilannettaan ja lähteä rohkeasti puhumaan ja hakemaan apua. Halusin myös osaltani tuoda samaa, kuin tämän sivustoni kautta; luoda toivoa ja uskoa tulevaan, kannustaa ottamaan terveys omiin käsiinsä, löytämään se toipumisen tietokanta sisältään.
Haastattelu kesti puhelimitse yli tunnin ja pieneen tilaan lehdessä oli vaikea saada kaikkia niitä itselleni tärkeitä pointteja. Nettiversio haastattelusta on hieman pidempi, laitan siihen linkin kun se tulee kaikkien luettavaksi. Se on ilmeisesti alkuun vain tilaajien luettavana. Minulle oli avaavaa miettiä asioita toimittajan kysymysten pohjalta ja haastattelu itsessään oli mukava kokemus. Seuraavalla viikolla kävi kuvaaja ja se olikin jännä kokemus olla ammattilaiskuvaajan kameran edessä. Edellisestä kerrasta onkin kohta 20 vuotta. Kuvat otettiin kotini viereisessä metsässä, joka on minulle tärkeä paikka.
Nettiversion haastattelusta voit lukea täältä.
Uudet voimakorut!
Mutta ei tässä vielä kaikki! Tänään vihdoin sain sivustolleni auki ”Korut” sivun. Minulla on ollut varastossa iso kasa katajapyörylöitä ja intuitioni aikoinaan huusi minulle, että älä hävitä niitä. Kuukausien aikana kahlatessani tämän unettomuuden kanssa, mielessäni kypsyi pyörylöiden käyttötarkoitus. Halusin tehdä niistä jotain kaunista, jotain itseäni voimauttavaa, jotain, jolla olisi tarkoitus.
Niinpä katajasta ja hoitavista kivistä syntyi ”Elämän Energia” korvakoruja hoitaviin kiviin yhdistettyinä. Olen tehnyt niitä lahjaksi mutta koska niiden tekeminen on itselle terapeuttista ja pääsen siinä takaisin kosketuksiin ihanan luovan energiani kanssa, halusin tuoda nämä muidenkin saataville. Pitkään mietin näiden laittamista myyntiin mutta ensin piti käydä ”keskusteluja” oman sisäisen kriitikkoni kanssa :).
Nyt siis vihdoin uskaltauduin ne sivuilleni laittamaan ja mainostamaan niitä. Verkkokauppaa ei ole mutta tarvittaessa sellaisen rakennan. Se riippuu tietenkin siitä, onko koruilla menekkiä. Toivon kuitenkin, että ne löytävät ilahduttamaan muitakin kuin itseäni :).
Tällaisissa elämää ihmettelevissä tunnelmissa leijailen tänään.
Iloa ja valoa päivääsi,
Rakkaudella Anu
